Siirry pääsisältöön

multaa sormissa


Mitä meille kuuluu lauantaiaamuna?

Eilen istuttiin ekaa kertaa pihalla, syömässä illallista hämärtyvässä kesäillassa. Oli meillä lämppäri joo päällä, mutta vuosi sitten ei tarettu pihalla ennen keskikesää. Nyt oli hyttysiä, lämpöä, hämärää ja leuto tuuli – toukokuun alussa. Meidän parisuhde rakentuu näille yhteisille hetkille, se tarvitsee näitä, se teki hyvää.




Jossakin välissä yöllä meidän väliin hiipi taas se keijukainen. Se jonka tulon kuulen kun se lähtee sieltä omastaan... tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, tums, klonk, tums, tums, tums – ja sit se kiipee meidän väliin. Se sama keijukainen heräs aivan liian aikaisin ja kun ehdotin sille et nukuttais vielä vähän, se sanoi ettei halua nukkua enempää. Jätin L:n nukkumaan ja lähdin keijukaisen ja Koiran kanssa alas. Matkalla avasin poikien oven, laitoin K:lle tikkaat – pojat oli molemmat unessa, sikeässä unessa.

Me lähdettiin M:n kanssa ulos Koiran kanssa. M:n jalat toimi jotenkin huonosti, hitaasti ja väsyneesti. Kengätkään ei tahtoneet pysyä jalassa, ei päästy pitkälle, palattiin takaisin. Ulkona oli lämmin, ihana kesäaamu, mun jalat – se kipeäkin – olis vieneet pidemmälle.

M teki mulle kahvin, mä tein M:lle voimakaakaon. Sit juotiin kahvia ja kaakaota ja M söi keksin, ja toisen. K ilmestyi nauravaisena itsenään alas ja huomasi sen keksipurkin. Se teki pienen vallankumouksen ja istui keksinsä kanssa pöydällä, nautti vallankumouksestaan. Ne nauroi ja hihitti ja kutitti toisiaan. Mä hymyilin mun kahvin takana. Mulla on ihanat lapset.

Viimeisenä tuli O. Se oli uninen ja äkeä, mun Jörö. Se kiipes syliin ja sitä piti rutistaa ja pussata ja se halus keksin, mutta sen piti saada syödä se ilman et kukaan katsoo sitä. Se murisi kun sen katse kohtas veljen tai siskon katseen. Se on aina ollut sellainen, äkäinen herätessään.

Tänään me rakennetaan kasvimaa... salaattia, tilliä, tomaatteja, porkkanoita. L laittaa rivin tai kaksi lisää patioon. Kesäkukat istutin jo perjantaina. Illalla lähden naisten kanssa lasilliselle. Elämä on hyvää ja täyttä. Eilen meillä oli sellainen päivä kuin mun mielikuvissa muilla perheillä on, sellainen kuin elokuvissa.



Kommentit

  1. Mä en nää kuvia :(

    Mutta kuulostaa ihanalta. Munkin pioneista on jo juurakot näkyvillä :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...