Siirry pääsisältöön

tahdon asioita


Ai mitä me tehtiin tänään? No aamulla vaihdoin Jeesuksen seksiin ja Ikeaan ja rautakauppaan. Parisuhde, piha ja perhe ennen Jumalaa tai ainakin ennen jumalanpalvelusta.

Ikeasta jäi käteen kaks hodaria ja kolme jätskiä. Tavoitteena oli löytää pihakalusteisiin halvat ja hyvät istuintyynyt – ei löytynyt. Rautakaupasta saatiin säkillinen multaa ja maanpeittokasveja.


jos 82F on 28C, niin 83F on sit kai vähän päälle 28C


Loppupäivä nautiskeltiin meksikolaisesta oluesta Cinco de Mayo:n kunniaksi ja valkoviinistä ja lapset hodareista ja vesimelonista. Istutettiin ne maanpeittokasvit ja siirrettiin Gerberat amppeleista ruukkuun ja amppeleihin neilikat ja... sellaista kevyttä pientä kesäpuuhaa. Kaikki naapuruston lapset juoksenteli yhdessä ympäriinsä ja välillä se joka oli lähimpänä liimaili laastareita kaatuneitten polviin ja kyynärpäihin. Meidän pieni kylä kuja, kaikki pitää huolta toistensa mukuloista.






Kello lähentelee puolta seiskaa ja ulkona on edelleen lähemmäs kolmekymmentä ceetä. Ei haittaa vaikka tää on vaan väliaikaista ja kohta kuitenkin on taas kylmää ja märkää, vuosi sitten tällaista säätä odoteltiin pitkälle heinäkuuhun.



***

Mun kasvattajan taidot on jossakin kesäsäilössä tai kellarissa K:n kanssa. Mä en osaa tai tiedä miten sitä pitäis auttaa tai tukea. Se on jatkuvasti pulassa... heittää ämpärillisen vettä jonkun päälle, lyö, potkii, puree, repii kukat irti kukista, maalaa ketsupilla pöydän, heittää polkupyörän uima-altaaseen, kaataa kaupan esillepanon, karkaa, riisuu vaipan pissatakseen sohvaan... lista on pitkä ja mä oon ihan yhtä avuton kuin se lista loputon – eikä yksikään näistä kirjoitetusta ollut kuvitteellinen. Jäähyjen ainoa vaikutus on se et mä ehdin rauhoittua etten vetäis sitä turpaan, se ei nyt vaan ole se lapsi joka oppii a:n johtavan b:hen tai siis se ei ehdi ajattelemaan niin pitkälle ennen kuin jotain on jo tapahtunut. Mä ymmärrän kyllä että pitää olla toisenlaisia keinoja. Tän lapsen tehtävä on epäilemättä opettaa mulle jotakin elämää suurempaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä sellaisissa mittasuhteissa mitä mulla ei ole. Mä en vaan aina tiedä onko musta opettelemaan tätä läksyä ilman että se menee rikki, siis K... ihan liian usein mun tekee mieli sanoa sille et saatanan urpo, päivittäin rukoilen voimia ja osaamista oman poikani kohtaamiseen. Kuitenkin, yhdellä hymyllä se sulattaa mun sydämen. Päätän taas tahtoa vähän enemmän.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi7. toukokuuta 2013 klo 10.53

    Ihan pakko kommentoida tähän, että aika tutulta kuulostaa, jos se yhtään lohduttaa.. Meillä ei jokin aika sitten voinut olla mitään särkyvää missään esillä, verhot oli nostettu ylös lattialta ja silti tavaraa hajosi. Nyt ollaan vähän edistytty, laatikot ja kaapit on edelleen lukittuja. Uskon, että aika ja ymmärryksen lisääntyminen auttaa, ihan varmasti. Voimia ja pitkää pinnaa! :) Marketta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää