Siirry pääsisältöön

maisemia ihailemassa

Me asutaan sikälikin mielenkiintoisessa paikassa että täältä löytyy ihan valtavasti ihmisiä joilla on loputon määrä rahaa. Yksitoista vuotta takaperin joku sanoi, että joka kymmenes asukas on miljonääri... veikkaan ettei toi lukema ainakaan ole pienentynyt. Meidän oma postinumeroalueemme kuuluu Yhdysvaltain kymmenen vauraimman joukkoon, ja siitä huolimatta tässä meidän katumme varrella on eläkeläisasuntoja ja tuettua asumista. Me asutaan tällaisessa "Arava"/"Hitas"/jotakin talossa, johon siis on tulorajat joihin jokaisen asukkaan on pitänyt mahtua. Tällä tavalla pidetään huolta, ettei ne rikkaat pääse linnoittautumaan yksikseen millekään kukkulalle.

Meidän tavistalo on kooltaan sellaista keskikastia, keskimääräisen perheen koti täällä on 186m2 (2000sqft). Jos kävelen kaksisataa metriä vasempaan tosta meidän ovesta on alkaa talot 300m2 ylöspäin ja jos marssisin ton kadun päässä olevan metsän läpi puolisen kilometriä puhutaan jo 700-1000m2, uima-altaista. omista hevostalleista jne.

Sunnuntaina käytiin ajelemassa siellä missä asuttiin ennen lasten syntymää ja samalla ihailemassa yhden kukkulan huipun maisemia. Tää on edelleen rakenteilla oleva asuinalue ja siellä se on ratkaistu niin, että tuettu asuminen asuu siellä alhaalla ja mitä ylemmäksi sitä mäkeä tie kipuaa, sitä kalliimmaksi muuttuvat talot. Viimeisenä kukkulan huipulla on asuinalue, johon jokainen jolla on varaa ostaa tontii, saa rakentaa sille tontilleen just tasan mitä tykkää, ja sieltäpä sitten löytyykin modernia huvilaa, italialaista villaa, arabialaistyylistä linnaa, kerikkalainen palatsi, tirolilaistaloa jne. Maisemat huimaa päätä ja sielua ja mäeltä näkyy maailman ääriin...







Yksi oli myynnissä ja siinä talon edustalla oli laatikossa myyntiesitteitä... hintaa siinä ei lukenut, mutta jos tällaista taloa on ostamassa ei sillä hinnalla varmaan oo niin kauheesti väliä. 


Huomatkaa 2290 pullon viinikellarin, jonka on suunnitellut yksi alueen viinitiloista ja hissi,
makkareita tais olla 5 ja neliöitä 723m2 





Kommentit

  1. lievää suureellisuutta tuossa asumuksessa, kukaties jopa minimaalista ylenpalttisuutta...?
    (hulppea, olisi jännää nähdä talo tositoiminnassa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä aina mietin et minkälainen ihminen haluaa asua tuollaisessa talossa. KUn musta tuntuu et jos mä voittaisin lottoamatta lotossa tai perisin jonkun ziljardöörin niin en mä sittenkään haluis noin asua, mutta jokuhan tämänkin talon on itselleen rakennuttanut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...