Siirry pääsisältöön

viimeisen kerran lonkka


Yhtä totta kuin se että kesä ja kärpäset kuuluu yhteen on se että kesä ja lasten laastaroidut polvet sointuu toisiinsa. Kaikkein suurin totuus on kuitenkin yhdistelmässä kesä ja tietyöt. Sanon vaan että... kun matkaan, johon ilman muuta liikennettä (yöllä) menee vartti ja normaalissa liikenteessä 25-30 minuuttia, saa vierähtämään toista tuntia alkaa sarvet kasvamaan päähän ja sille tietyöpojalle – ruma ja lihava äijä - joka kantaa sit stop-merkkiään tekee mieli näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä... silloin pitäis jäädä kotiin eikä suorittaa yhtälöä koti-lastensairaala-koulu-Klinikka-lääkäriasema-apteekki, aikaa aamupäivä. Ilman ylimääräisiä/odottamattomia ruuhkiakin ja sössijöitä tohon matkaan menee näppärästi 30min+20min+20min+20min+25min = 1h 55min siihen sit lisätään vielä se aika siellä lastensairaalalla ja koululla ja Klinikalla ja lääkärissä.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt istutaan pihalla, pojat leikkii vesipöydän kanssa autopesua ja kohta lähdetään balettiin. Välillä kaivan tikkuja neulalla K:n jaloista kun se itsepäisesti kulkee paljain varpain. Balettiin ei onneksi mene kuin reilut viitisen minuuttia, säällä kuin säällä, kesät talvet.

Tää oli nyt tälläerää viimeinen visiitti sairaalalle. Ortopedi on julistanut M:n lonkan tervehtyneeksi ja on todettu ettei pysyvää vahinkoa päässyt syntymään. Lääkäriä kuunnellessa mä mietin taas minkälainen lottovoitto se oli että selvittiin leikkauksella ja antibiooteilla, sitä se ortopedikin sanoi. Lonkka kasvaa normaalisti ja kaikki näytti kuvissa kaikin puolin hyvältä. Neiti on muuten kahdessa viikossa kasvanut pari senttiä.

M:n lonkkaa kuvataan

aamiainen lastensairaalan odotustilan Starbucksista


Klinikalla meidän luottoterapeutti lupas kaivella kalenteriaan ja löytää K:lle toisen terapia-ajan ja lääkärissä lääkäritäti määräs mun niskajämähdykseen uudet tropit. Pelkkä panadol mitään auta, eikä kylmä eikä kuuma eikä salvat tai venyttelyt. Nyt otetaan järeemmät aseet käyttöön ja ensi yönä mä ajattelin nukkua kuin laho tukki. Kaikki hyvin ja niska siis jämähti ensin rattaiden työntelystä siellä eläintarhassa ja sit puutarhatöistä perään. Sunnuntaiaamun jälkeen pää ei oo kääntynyt sen enempää oikeelle kuin vasemmallekaan. Mielenkiintoisin osuus tätä lääkärikeikkaa oli K:n muisti, me ei täällä yleislääkärinvastaanotolla kovin usein käydä ja jo pihaan kurvatessa K totes et ” Oh, this is the place with the pirate ship for horsies...” – Hetken olin ihan et täh! Ja sit muistin et kyllä. Niillä on odotustilan nurkassa Nooan Arkki aka Pirate Ship for Horsies. Hetkeä aiemmin K:n terapeutti oli kehunut K:n ilmiömäistä kykyä muistaa asioita.

O tekee hommia Klinikalla

nehän on kuin kaksoset


Balettiin ei tänäänkään mennyt kuin viitisen minuuttia ja me poikien kanssa vietettiin tunti joenvarren puistossa. Baletin jälkeen käytiin vielä nopeesti kirjastossa ja nyt päivä on pulkassa. 

pojat odottaa pihalla M:n bussia

kasa

vanha asema



karhukävelyä takaisin balettikoululle - real life fysioterapiaa

M kirjaston portaissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...