Siirry pääsisältöön

ihanaa olla kotona!

Tuntuu hyvältä istua taas omassa keittiössä. Laukut on purettu, pyykit pesty – pääosin jo ennen kotiin palaamista – lapset istuu syömässä Petran maapähkinävoikanaa, ja vain M on valittanut et ruoka on pahaa eikä sitä voi syödä. Kiitos Petralle! Lasissa lainehtii skumppa ja pihakin on ehditty koristelemaan tulevaan juhlaan. Tulkoon syksy, tulkoon halloween!


tässä on "Tony"


Siinä missä kesälomalta palaaminen heinäkuussa oli lähinnä ahdistavaa - muistan miten itkin matkalla töihin. Nyt tuntuu aidosti hyvältä olla kotona. Meillä oli täydellinen loma. Meillä oli kivaa, ja meillä oli mukavaa. Sää oli enneminkin elokuisen helteinen kuin lokakuinen. Meitä hellittiin. Silti huomenna alkava työputki ei ahdista. Palaan lomalta töihin miettimättä irtisanoutumisen mahdollisuutta. Tuntuu hyvältä palata töihin.




"Victor" 12,7kg



M vietti lomansa ilman lääkitystä, tai siis pelkällä ahdistuslääkityksellä ja melatoniinilla. K taas... no K on K. Siinä missä joku toinen vanhempi ehkä pärjäis K:nkin kanssa, mä en pärjää. En osaa olla vanhempi tälle lapselle ja tarvitsen apua. Vähintään kaksi kolmasosaa pojan saamasta palautteesta on negatiivista, se rikkoo muitten lelut, raivoaa ja huutaa ja itkee ja riehuu. Se kuulee muttei kuuntele ja mä tiedän ettei se mahda itselleen mitään. Silti. Kolme milliä oli liikaa, kaksi ja puoli liian vähän. Aamulla soitan taas kerran psykiatrille ja neurologille. Onneksi se menee kohta nukkumaan, ja taas aamulla kouluun. 

lokkien ruoka-aika



rannalle huuhtoutunutta meritähteä ei enää voi pelastaa,
nämä olivat kuolleita siinä vaiheessa kun ne löysin

liotus yön yli alkoholissa

sit kuivatus enisn talouspaperilla ja sit uunissa

 Tulossa ainakin tarina ammattimaisesta kodittomuudesta. Meidän ruokaviikko, ja muuta sekalaista.



M oli oma-aloitteisesti kirjoittanut talon vieraskirjaan






Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi9. lokakuuta 2014 klo 12.47

    Ihana vieraskirjamerkintä! :) Mitä aiot tehdä noille meritähdille kun olet kuivattanut ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. lokakuuta 2014 klo 18.59

      Meritähdet kävi ensin kaikkien luokissa näytillä ja keskustelunaiheena. Nyt ne on osa sisustusta, ja etsivät omaa paikkaansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää