Siirry pääsisältöön

ihanaa olla kotona!

Tuntuu hyvältä istua taas omassa keittiössä. Laukut on purettu, pyykit pesty – pääosin jo ennen kotiin palaamista – lapset istuu syömässä Petran maapähkinävoikanaa, ja vain M on valittanut et ruoka on pahaa eikä sitä voi syödä. Kiitos Petralle! Lasissa lainehtii skumppa ja pihakin on ehditty koristelemaan tulevaan juhlaan. Tulkoon syksy, tulkoon halloween!


tässä on "Tony"


Siinä missä kesälomalta palaaminen heinäkuussa oli lähinnä ahdistavaa - muistan miten itkin matkalla töihin. Nyt tuntuu aidosti hyvältä olla kotona. Meillä oli täydellinen loma. Meillä oli kivaa, ja meillä oli mukavaa. Sää oli enneminkin elokuisen helteinen kuin lokakuinen. Meitä hellittiin. Silti huomenna alkava työputki ei ahdista. Palaan lomalta töihin miettimättä irtisanoutumisen mahdollisuutta. Tuntuu hyvältä palata töihin.




"Victor" 12,7kg



M vietti lomansa ilman lääkitystä, tai siis pelkällä ahdistuslääkityksellä ja melatoniinilla. K taas... no K on K. Siinä missä joku toinen vanhempi ehkä pärjäis K:nkin kanssa, mä en pärjää. En osaa olla vanhempi tälle lapselle ja tarvitsen apua. Vähintään kaksi kolmasosaa pojan saamasta palautteesta on negatiivista, se rikkoo muitten lelut, raivoaa ja huutaa ja itkee ja riehuu. Se kuulee muttei kuuntele ja mä tiedän ettei se mahda itselleen mitään. Silti. Kolme milliä oli liikaa, kaksi ja puoli liian vähän. Aamulla soitan taas kerran psykiatrille ja neurologille. Onneksi se menee kohta nukkumaan, ja taas aamulla kouluun. 

lokkien ruoka-aika



rannalle huuhtoutunutta meritähteä ei enää voi pelastaa,
nämä olivat kuolleita siinä vaiheessa kun ne löysin

liotus yön yli alkoholissa

sit kuivatus enisn talouspaperilla ja sit uunissa

 Tulossa ainakin tarina ammattimaisesta kodittomuudesta. Meidän ruokaviikko, ja muuta sekalaista.



M oli oma-aloitteisesti kirjoittanut talon vieraskirjaan






Kommentit

  1. Ihana vieraskirjamerkintä! :) Mitä aiot tehdä noille meritähdille kun olet kuivattanut ne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meritähdet kävi ensin kaikkien luokissa näytillä ja keskustelunaiheena. Nyt ne on osa sisustusta, ja etsivät omaa paikkaansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...