- Syö K,
koulubussi tulee ihan just. Tässä on sun lääke, ota se.
- Älä pyöri. Syö!
- K rakas syö!
- Joo, oon
pakannut sun eväät, mut syö nyt.
- Syö, oikeesti K,
syö nyt.
- K syö.
- Lusikka käteen ja syö.
- K lopeta
pyöriminen siinä tuolilla ja syö.
- K, sulla on
viisi minuuttia aikaa syödä, syö!
- K, muista syödä
nyt. Ota se lääke kans jooko. Syö.
- K, syö, syö,
syö, syö... ja se lääke, älä unohda ottaa sitä. Ota se lääke nyt heti. Ota se
lääke, ja syö ne murot.
- Syö K, ja ota
se lääke.
- K nyt sulla ei
ole enää aikaa syödä, pitää mennä pukemaan.
***
- K yöpaita pois
ensin ja sit puet.
- K, joko sä oot
pukenut? Eiku nyt lopetat sen pyörimisen ja puet. Yöpaita pois ja vaatteet
päälle.
- Puethan jo?
- K noi ei oo sun
vaatteet, ne on O:lle sen naamiaispuvun alle, vaihda kiitos.
- Kyllä sanoin,
ja ojensin sulle sun oman pinon.
- Kyllä sä osaat
ottaa sen paidan pois, ihan varmasti osaat! Otithan äsken yöpaidankin pois.
- Paita pois!
- Ota paita pois päältä!
- Nyt!
- Kiitos! Sit se toinen paita päälle.
- K laita nyt se
toinen paita päälle, bussi on täällä ihan just. Nyt puet.
- Paita päälle K.
- Ihan oikeesti rakas, nyt pitää pukea. Paita päälle.
- Paita päälle.
- Paita!
- Joko laitoit paidan? Ai et, nyt paita päälle!
- K paita on
väärinpäin. Huomaatko et kuva on takana? Käännetään, ja sit laitat housut. Älä
unohda alkkareita.
- Kukkuu, K pue
päälle nyt! Ai miten niin et osaa kääntää paitaa, kyllä osaat. Sit alkkarit ja
housut.
- K, lopeta
pyöriminen, käännä se paita ja pue päälle alkkarit ja housut.
- Okei, mä
käännän sulle sen paidan. Mut nyt ne alkkarit ja housut.
- Joko laitoit
alkkarit? Nyt ne alkkarit ja housut jalkaan. Ensin alkkarit.
- K...... pue.
Älä pyöri vaan pue.
- Ihanaa sulla on
vaatteet päällä, mut miks nää alkkarit on tässä lattialla? Ai unohdit? No
onneksi on housut kuitenkin, nyt ei enää ehditä laittaa.
***
- Käy hakemassa
kengät ja laita ne jalkaan.
- K Jimmy on
melkein jo täällä, onko sulla kengät jalassa? Hae kengät kaapista ja laita ne
jalkaan.
- K nyt haet ne
kengät!
- Hae kengät K! Älä juokse.
- Hae kengät!
- Kiitos! Nyt laitat ne jalkaan.
- K, kengät
jalkaan, kengät jalkaan, kengät jalkaan.
- Älä pyöri.
Laita kengät jalkaan.
- Joko laitoit ne kengät?
- K, nyt ne
kengät jalkaan.
- K, kengät!
- Hienoa! Nyt
takki. Se on jo tässä. Laita takki päälle.
- K laita takki
päälle.
- Joko laitoit?
Eiku nyt se takki päälle!
- Kyllä osaat!
Laita nyt se päälle.
- K bussi on nyt
edessä eikä Jim voi odottaa. Takki päälle.
- Reppu kans hei.
Miten sä edes pääset ovesta ulos ilman reppua kun se on oven edessä? Mä haen
sen.
- Nyt bussiin. Ei
voi pysähtyä. Sataa kaatamalla ja Jimmyn pitää lähteä.
- No koska sen
pitää viedä teidät kaikki kouluun.
***
- Valkkaa paikka.
- K, ihan mikä
vaan paikka. Eiks tää oo hyvä?
- Istu.
- K istu alas.
- K istu.
- Istu!
- Ai miten niin
et saanut lääkettä? Mähän annoin sen sulle käteen!
- Ai et
huomannut? Ootko nyt ihan varma ettet ottanut sitä?
- Puhutko nyt
totta? No ei se mitään. Mä tuon sen sulle kouluun.
- Tottakai
vilkutan! Katsot tosta ikkunasta niin vilkutan. Rakastan sua! Nähdään pian.
Tällaista meillä
aamuisin. Ja sit niitä on vielä kaksi lisää, tosin ne saa yleensä syötyä ja
puettua aika paljon vähemmällä. Tässä sivussa pakkaan kolmet eväät, tarkistan
että kaikilla on repuissa kaikki mitä pitääkin, harjaan hiuksia ja hampaita. Tänä aamuna lyhensin myös sen O:n naamiaispuvun lahkeet.
Kuulosti niin tutulta paitsi, ettei meillä on kellään lääkkeen ottoa, mutta muuten. Adhd-diagnooseja ja vastaavia tapauksia on paljon suvussamme ja perheessämme. Meidän lapset on jo alakouluikäisiä, mutta aamuisin pitää koko ajan kaikesta muistuttaa ja olla hoputtamassa. Mutta se on jännä, että vaikka meno on tuommoista, niin koulu sujuu ihan hyvin ja tulee hyviä numeroita. Tosin pitää olla narulla sidottu läksyvihko repussa kiinni ja ope valvoo, että kaikki läksyt on sinne merkattu. Ilman läksyvihkoa unohtuisi, mitä pitikään tehdä. ja kotona mä sitten valvon, että kaikki tulee kans tehtyä.
VastaaPoistaMä en voi olla ollenkaan huoleton lasten jutuista ja menoista, vaan aina pitää jaksaa vahtia ja viedä hommia eteenpäin. Mut, kun vaan jaksan sen paimentajan roolin, niin ihan hyvin menee kumminkin. Lapset on tosiaan oikein pärjääviä koulussa kaikki, niillä on hyviä kaveruussuhteita ja ne on ihan onnellisia. Joten vaikka tää on tämmöstä, tää on kumminkin ihan kivaa elämää, mullakin.
Meillä on lasten kanssa läheiset välit ja ne huomaa, että välitän ja nään vaivaa. Itselläkin hyvä mieli, kun ponnistelen lasten puolesta, enkä iske hanskoja tiskiin. Tosin välillä väsyttää, mutta kyllä se siitä taas sitten. Tsemppiä arjen haasteisiin edelleen! :)
T: erityisen perheen mamma
Tällaistahan se on, elämä näitten erityisten kanssa. Välillä väsyttää ja kyllästyttää, mutta rakkaitahan ne on. Tsemppiä myös sinne :)
PoistaKuulosti ihan meidän toiselta tytöltä.
VastaaPoistaAnna. Täähän oli vaan yks viipale elämästä ADHD-lapsen kanssa. Sivumausteina ja lisänä sopassa on kaikkea muutakin. Impulsiivisuutta, agressiivisuutta, raivareita. ahdistuneisuutta. Viimeisestä aiheutunutta sormien ja kynsien pureskelua, vaatteiden syömistä, kaiken muun suuhun kuulumattoman syömistä puhuttiin sit valokuvista, paperista, vaahtomuovista tai legoista jne. Riitansa jannu ratkoo puremalla tai lyömällä, mieluiten jollakin kättä pidemmällä esim. leikkiautolla niin kolahtaa paremmin.
PoistaJoo, uskon että on kaikenlaista muutakin ADHD lapsen kanssa.
PoistaNiin älyttömän tuttua! Meillä toisella vielä oikein räjähtänyt tää tilanne, kun aloitti viime vuonna koulun. Toinen ollut tasaisen vahdittava koko ajan. Ja koulu sujuu täydellisesti. Onneks ollaan päästy apujen piiriin jo valmiiks, just hoitoneukkarissa sanottiin et jos tultais nyt aloittelemaan, kukaan ei uskois sanaakaan avuntarpeesta :)
VastaaPoistaAivan!
Poista