Siirry pääsisältöön

unohdimmeko olla vanhempia?

Perjantaina oli hiljaista. Kukaan ei nauranut, moni itki. Poissa oli kepeä jutustelu ja meidän hoitajien puolimakaaberi musta huumori. Oli vain hiljaisuus ja aamun tapahtumat.

Hisseissä ja käytävillä oli itkeviä omaisia ja järkyttyneitä yhteisön jäseniä. Kaikkialla oli ihmisiä joita tragedia oli koskettanut läheltä tai vähän kauempaa. Sairaalan ulkopuolella oli tv-kanavien lähetysautoja kylki kyljessä ja kirkkaissa valoissa seisoi meikattuja toimittajia sadetakeissaan kameramiehen edessä. Jokaisen potilashuoneen telkkarissa pyöri samat asiat, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sairaalan kellarikerroksen neukkarista lähetetyt lehdistötilaisuudet näkyivät telkkareissa ympäri sairaalaa. Vielä puoliltaöin lähetysautot seisoivat ulkona sateessa ja mulle tuli mieleen linnut haaskalla. Jokainen kilpaili siitä murusesta tietoa, jota naapurilähetyksellä ei ehkä ollut. Jokainen odotti uhrien perheenjäseniä tai oikeastaan ihan ketä tahansa, joka olisi ollut valmis sanomaan jotakin.



Alun epätietoisuus vaihtui tiedoksi. Meillä teho-osastolla kaksi ammutuista tytöistä, kumpikin vain neljätoista. Yksi uhri oli jo kuollut ja kaksi siellä parhaassa mahdollisessa sairaalassa. Niin uhrien kuin ampujankin nimet annettiin julkisuuteen. Osa uhreista oli ampujan serkkuja, kaikki saman intiaaniheimon jäseniä. Osa koulutovereita samasta intiaaniheimosta. Oliko tämä intiaaniheimon sisäinen välienselvittely? Tuskin.


Miksi näin kävi? Vastausta voi vain arvailla, onhan se ainoa henkilö joka vastauksen voisi antaa kuollut. Ampujalla ei kuitenkaan tällä tietoa ollut mielenterveysongelmia. Ampuja ei ollut koulukiusattu, vaan yksi niistä koulun suosituista oppilaista. Ampuja oli myös metsästäjä, joten hänellä olisi ollut aseenkantolupa myös sen uuden lainsäädännön mukaan josta ensi viikolla äänestetään. Liitän tähän linkinkirjoitukseen, jossa pohditaan näitä vastuksia ja olen taipuvainen yhtymään kirjoittajan näkemykseen. Ollaanko me vanhemmat unohdettu olla lapsillemme vanhempia?


Kommentit

  1. "Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama patistaa amerikkalaisia itsetutkiskeluun aseväkivaltaan liittyvissä asioissa.

    Obaman mukaan joukkoampumisia on tapahtunut viime aikoina niin paljon, ettei vastaavaa siedettäisi missään toisessa kehittyneessä maassa.

    Yhdysvalloissa on tapahtunut viikon sisällä jo kaksi kouluampumista. Eilen asemies surmasi opiskelijan lukiossa Oregonissa ja sen jälkeen itsensä. Viime viikolla asemies surmasi ja haavoitti Seattle Pacific -yliopiston kampuksella.

    - Olemme ainoa kehittyvä maa maailmassa, jossa tällaista tapahtuu, ja nyt sitä tapahtuu kerran viikossa, sanoi Obama.

    Obama on yrittänyt ajaa aselakien kiristyksiä Yhdysvalloissa. Hän luonnehtii presidenttikautensa suurimmaksi turhautumisen aiheeksi sitä, ettei asia ole edennyt.

    Kansalaisjärjestön mukaan Yhdysvalloissa on tapahtunut 74 kouluampumista vuoden 2012 joulukuusta lähtien. "

    http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/jalleen-kouluampuminen-usa-ssa-obama-vaatii-itsetutkiskelua/3434832

    Niin surullista! USA:ssa nämä ammuskelut ovat kaikkein yleisempiä, kun puhutaan länsimaisista suht vauraista valtioista, ei siis kehitysmaista. Olen samaa mieltä kuin Obama ja riippumattomat tutkijat eli liian vapaiden aselakien tiukentaminen ja kotona pidettävien aseiden määrän vähentäminen laskee tilastollisesti huomattavasti väkivaltaisten ampumavälikohtausten ja surmien määrää. Toivottavasti Obama ja demokraatit onnistuvat tavoitteessaan tiukentaa USA:n aselakeja. Vaikka juuri tätä ampumasurmaa, josta Yksis kirjoittaa, tiukempi laki ei olisi estänyt, niin se olisi kuitenkin estänyt lukuisat muut surmat. Näistä ampumasurmiahan on viime aikoina ollut USA:ssa oikea suma. Kaikki tilastolliset tutkimustulokset puhuvat sen puolesta, että maissa, joissa on tiukempi aselainsäädäntö tapahtuu huomattavasti vähemmän ampumasurmia kuin löyhien aselakien maissa, joissa ihmisillä on yleisestikin paljon aseita.

    Toki ammuskelujen taustalla on paljon muutakin esim yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja näköalattomuutta. Vähempiosaiset voivat katkeroitua, kaikki eivät pääse varsinkaan tietyissä maissa (kuten USA:ssa) tarvitsemaansa hoitoon ja terapioihin ja vähempivaraisten nuorten on vaikeampi pystyä kouluttautumaan itseään kiinnostaviin ammatteihi, koska korkeampi koultus voi olla hyvin kallista. Joissain maissa ollaan niin urakeskeisiä tai palkat ovat niin pienet, että vanhemmat ovat paljon poissa kotoa töissä ja lapset jäävät pitkälti oman onnensa varaan ja saattavat olla yksinäisiä tai ajatua huonoon seuraan. USA:ssa ollaan kansainvälisten vertailujen mukaan työ-ja talouskeskeisempiä kuin monissa muissa maissa, joissa ihmiset panostavat enemmän perheitten yhteiseen aikaan. Tälläkin on varmasti vaikutuksensa lasten ja nuorison vointiin.

    USA:n raju tilanne ampumavälikohtauksien suhteen viestii varmasti syvistä ongelmista ihan yhteiskunnan rakenteitten ja arvomaailmankin kohdalla. Olen samaa mieltä kuin Obama eli USA:lla olisi nyt itsetutkistelun paikka. Monessa asiassa on maassa pahasti vikaa ja asialle tulee tehdä jotain. Onneksi maassa on yritteliäs presidentti, jolla tuntuu olevan sydän paikallaan. Hän ja hänen vaimonsa kantavat paljon huolta myös vähäosaisten ongelmista ja he ajavat hyviä, isoja muutoksia maahana mm terveydenhoidon ja aselakien parantamiseksi. Presidentin puoliso on puhunut myös kouluruokailun tason parantamisen puolesta USA:ssa. Isoja muutoksia maahan tarvittaisiin laajasti, niin lakeihin kuin yhteiskunnan ja yksilöiden arvomaailmaan kuin asenteisiinkin ja monien asioiden käytännön toteutukseen.Toivottavasti muutos onnistuu ja sitä kautta näihin karmiviin asevälikohtaustilastoihinkin tulisi lievennystä.

    K. M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ampuja oli varakkaan perheen poika, jolla ei tiettävästi ollut mielenterveysongelmia. Ampuja harrasti myös metsästystä ja hänellä olisi ollut laillinen ase myös tiukemmilla aselaeilla.

      Jokainen kouluammuskelu on liikaa, mutta ne tapahtumat joihin kirjoituksessasi viittasit ovat viime keväältä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kuten itsekin nimenomaan aiemmin jo mainitsin, aselakien tiukentaminen ei olisi vaikuttanut juuri tähän yhteen tapaukseen, mutta niin presidentti Obama kuin lukuisat riippumattomat asiantuntijakin ovat sitä mieltä, että USA:n löyhien aselakien tiukentaminen vähentäisi merkittävästi ampuma-asekuolemia kokonaistilanne huomioiden. Samoin lukuisat asiantuntijat ovat sillä kannalla, että USA:n surkea terveydenhuoltojärjestelmä ja laajojen ihmisjoukkojen vaikea taloudellinen tilanne ja suuret tulo-ja hyvinvointierot aiheuttavat maassa katkeruutta, hoitamattomia ihmisiä ja näköalattomuutta sekä turhautumista, joka voi ajaa äärikäytökseen ja väkivaltaan.

      Juuri tämä nyt esille nostamasi ampuja ei ollut köyhän perheen kasvatti, mutta lukuisat muut ampumavälikohtausten syylliset ovat katkeroituneita ja syrjäytyneitä ihmisiä, joilla menee taloudellisestikin huonosti.

      USA:n rikkaiden lapsekaan eivät usein ole hyvässä asemassa henkisesti. He saavat usein muita maita vähemmän omien vanhempiensa huomiota ja aikaa, koska USA on kilpailuyhteiskunta, jossa monen isä tai tai molemmat vanhemmat käyttävät huomattavasti aikaa työntekoon, jotta menestyisivät taloudellisesti. USA:ssa myös patistetaan lapsia jo pienestä pitäen paljon suoristuskeskeisimmiksi menestyjiksi kuin monissa muissa maissa. USA:ssa lapset ja nuoriso myös lääkitään paljon helpommin psyykeen vaikuttavin ainein kuten psykostimulantein, jotta nämä pärjäisivät odotetulla tavalla kilpailuyhteiskunnan taistoissa.

      Monissa ampumaoikeudenkäynneissä on nostettu esiin se, että varsinkin useat nuoret ampujat ovat käyttäneet psykostimulantteja, jotka voivat aiheuttaa agressiivisuuskohatuksia ja itsetuhoisuutta. Missään muussa maassa kuin USA:ssa nuorisoa ei altisteta niin suurelle määrälle psyykeen ja käyttäytymiseen vaikuttavia kemiallisia lääkeaineita. Moni tutkija on nostanut esille sen mahdollisuuden, että nämä räjähdysmäisesti maassa lisääntyvät nuorisolla käytetyt lääkkeet voivat olla yksi syy lisääntyneessä ampumaväkivaltabuumissa.

      USA:ssa on kovat arvot vallalla ja sen huomaa monista surullisista tilastoista ja ihmisten pahoinvoinnistakin.

      USA:n tilanne ampumisvälikohtausten määrän ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden yms suhteen ei ole viime keväästä juuri muuttunut. Obaman mukaan keväällä USA:n tuli olla huolissaan ja itsetutkistelun paikassa maassa jatkuvasti lisääntyvän aseväkivallan suhteen, jollaista muissa länsimaissa ei millään siedettäisi. Tilanne on edelleen varsin huolestuttava ja viestii jotain USA:n yhteiskunnallisesta tilanteesta ja arvomaailmasta, jos vain olemme valmiita ongelman kohtaamiseen ja todella pohtimaan ja analysoimaan syitä ja seurauksia.

      USA johtaa näitä ampumaväkivaltatilastoja länsimaissa. Ero on huomattava esim Britanniaan. Asiantila ei tule ilman syytä, sille on syynsä ja varmasti jopa laajat ja monipuoliset syyt. on tärkeää pohtia vakavien ongelmien syitä ja ratkaisuja niihin. Toivottavasti USA:n poliittinen kehitys menee siihen suuntaan, että ongelmat todella kohdataan ja niihin yritetään aidosti löytää ratkaisuja, vaikka jotkin omat näennäisedut siitä joillain ihmisillä kärsisivätkin. Obama näyttää hienosti mallia siinä, ettei hän yritä vähätellä USA.n ongelmien syvyyttä ja siinä asenteessa, että tarvittaisiin järeitä muutoksia moneen asiaan.

      K.M.

      Poista
  2. Todella surullista, tasta ikavasta tapahtumasta tuli todellisempi sinun blogin kuin uutisten kautta.

    VastaaPoista
  3. Kysymykseen "unohdimmeko olla vanhempia", voisi moni varmasti varsinkin Yhdysvalloissa vastata, että KYLLÄ. Rahan, maineen ja aseman perässä juokseminen on osa Amerikkalaista unelmaa ja vallalla monessa perheessä tuossa maassa. Taloudellisen menestymisen halu ajaa usein ihmissuhteiden, perheen etujen ja lastenkin edelle. Siitä voi sitten seurata hyvinkin surullisia lopputuloksia. Osa ampujista on tosiaan ns menestyneitten perheiden lapsia, joilla taloudellisesti on kaikki ollut hyvin. Entä muuten?

    VastaaPoista
  4. Ampujalla ei ollut mielenterveysongelmia. Ei siis tiedetty, että hänen mielenterveytensä oli vakavasti järkkynyt. Mieleltään terve ihminen ei ammu toisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, nyt vasta huomasin sun kommentin. Olen ihan samaa mieltä!

      T: Eppilä

      Poista
  5. Olisiko järkevää vaatia, että lähes jokainen saisi ajaa autoa terveydentilaan katsomatta ja nopeusrajoituksia ei saisi olla, koska kyllähän ihmisen pitää itse oppia tietämään miten kovaa voi ajaa, jotta osaa vielä hallita autonsa tarpeeksi turvallisesti.

    Ei se vain mene niin. Ihminen on epätäydellinen ja usein ylimielinen. Moni dementoitunut vanhus tai psyykkisesti vakavasti sairas voi itse kokea itsensä tarpeeksi terveeksi ajamaan autoa ja sen sitten arvaa, mitä siitä seuraisi.

    Jos nopeusrajoituksia ei olisi, moni ihminen yliarvioisi auton hallintakykynsä ja kuolemaan johtaviakin onnettomuuksia sattuisi nykyistä huomattavasti useammin.

    On myös huomattu tilastoja tutkimalla, että on järkevää laskea nopeusrajoitukset tietylle tasolle. Tällöin sattuu paljon vähemmän liikenneonnettomuuksia ja kuolemia.

    Ihan samalla tavalla on aseiden käytön rajoitusten suhteen. Jos aseita saa ostaa ja käyttää hyvin vapaasti ilman kunnon kontrollia ja tarkkaa, tarpeeksi tiukkaa lainsäädäntöä ja valvontaa, monet epätasapainoiset häiriintyneetkin ihmiset saavat aseita helpommin käsiinsä ja päätyvät tappopuuhiin. Lisäksi mikäli jossain valtiossa on paljon aseita ihmisillä, niitä tulee mieleen helpommin käyttää ja vahinkojakin sattuu. Ihmiset ovat ampuneet väsyneinä säikähdyttyään jopa omia perheenjäseniään vahingossa, kun ovat luulleet näitä kotiin tunkeutuneiksi rikollisiksi. Yhdysvalloissa on joidenkin tilastojen mukaan 90 asetta 100 ihmistä kohti. Se on maailman ennätys ja sillä on vaikutuksensa.

    On totta, että tilastojen mukaan tiukempien aselakien maissa kuolee vähemmän ihmisiä ampumavälikohtauksiin. Samoin maissa, joissa on kunnon nopeusrajoitukset ja muu liikennelainsäädäntö kuolee vähemmän ihmisiä liikenneonnettomuuksissa.

    Kaikkia ampumasurmia ei voida poistaa eikä kaikkia liikennekuolemiakaan. Jokainen ihmiselämä on kuitenkin arvokas ja pitää ryhtyä toimeen turhien kuolemien lopettamiseksi. On aina tärkeää saada näitä kuolemia vähennetyksi niin liikenteen kuin väkivaltaisten ampumasurmien uhreina.

    Olisi itsekästä sanoa, että koska minusta on niin kiva ajaa lujaa, ei saisi olla nopeusrajoituksia, vaikka sen avulla ihmisten kuolemia voitaisiin vähentää.

    Olisi myös itsekästä ajatella, että ampumaaseitten käyttöä ei saisi rajoittaa, koska minusta on niin kivaa saada pitää kotona asetta ja on niin kiva, että kaikki kaverinikin voivat saada aseen ja harrastella vapaasti niitten kanssa kuten minäkin, vaikka sitten sen seurauksena ihmisiä voikin enemmän kuolla.

    VastaaPoista
  6. Mua aina ihmetyttää se, kun jostain selvästikin pahasti häiriintyneestä tappajasta sanotaan, ettei hän ole mielenterveysongelmainen. No, ehkä kaikista ei olla sitä virallisesti todettu missään tukimuksissa, eivätkä he ole saaneet mitään diagnooseja tai olleet hoidossa, mutta tuskinpa kukaan ihan psyykeltään terve ja tasapainoinen ihminen ihan suunnitelmallisesti kävelee johonkin kouluun ja tappaa siellä sitten ampumalla ihmisiä.Humalapäissään äkkisuuttumisella vahingossa tappaminen on jonkin verran eri asia kuin tälläinen suunnitelmallinen teko. Niillä pikaistuksissaan vahingossa tappavilla on usein jonkinasteinen impulssikontrollihäiriö, jota sitten esim alkoholi vielä pehentaa. Mutta nämä suunnitelmalliset tappajat ovat vielä asia erikseen, jotensakin pahasti häiriintyneitä epäilemättä.

    Tälläinen tarina on saanut oikeasti yleensä alkunsa jo kauan sitten ja kyseinen suunnitelmallinen tappaja on todennäköisesti ollut jo jonkin aikaa enemmän tai vähemmän pipipäinen. Näin kyllä vahvasti arvelen.

    Eppilä

    VastaaPoista
  7. Hyvä otsikko! Tässä maailmassa on varmasti monella vanhemmuus hukassa, kun muut asiat nousee elämässä ykköstilalle ja lasten ja nuorten kanssa ei olla perheissä tarpeeksi. Monesti myös heidän ongelmansa jätetään liian vähälle huomiolle. Kun elämän tärkeysjärjestykset ovat väärin, niin siitä sitten varmasti seuraa monia pahoja asioita niin yksilö-, perhe-kuin yhteiskuntatasollakin.

    Mia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi