Siirry pääsisältöön

lokakuun eka kuvina - 2014





 Vain yksi jalka

 Toinen löytyy täältä



 jos joku on varmaa, niin se että tiskikoneen elämä jatkaa tasaista kiertokulkuaan



 keskiviikkona on jannujen vapaapäivä ja lounaslaatikkorumba tanssitaan hetkessä
















 eka bussi tulee aikataulussa


 meidän bussi melkein vartin myöhässä










 ...ja se täyttyy taas






 K:ta harmittaa kun UPS:n pojat tulee niin hitaasti

 syliaikaa

 kuinka monta päivää siihen Halloweeniin nyt olikaan



 Kummitäti T pelasti tietämättään meidän aamun tuliaisillaan







 K puree kynsiään ja ne näyttää usein tältä


 ehkä mä vielä jonakin päivänä pääsen taas vessaan yksin, muuallakin kuin töissä

 taas harmittaa - en muista mikä

 kilparata maalarinteipistä


 L tulee kotiin kaupasta

 huomaan että M on kirjoittanut kootut selitykset kotitehtäväänsä


 vihdoinkin se tuli

 ja mikä valtava pettymys, kun se olikin M:n paketti














 se on "undead mummy"







 no nyt tuli jannujenkin legot




 tutkanpaljastin pärähtää vähän ennen nopeusnäyttöä


 kurpitsan aikaan





 tää talo saa mut aina hymyilemeään






 tän vuoden rokote on nyt sit hoidettu eikä tarvinnut edes istua alas vaan piikki iskettiin käsivarteen siinä seistessä

 haen kupin teetä alakerran ravintolasta


 maisema kahden aikaan








 sama maisema viiden jälkeen







 ja kahdeksalta














Kommentit

  1. Kyllä sulla on touhua, tohinaa ja tekemistä elossasi!Nää kuvasarjat aina muistuttaa siitä. Kivoja kuvia! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...