Siirry pääsisältöön

merilevää kortisoni ja punkkua

Tää menee aina samalla tavalla. Yhdistelmä ”yllättäin” - tapahtuu vaan kerran vuodessa - kylmenevä sää, laiska mutsi ja joku salainen toive siitä et tää vuosi kuitenkin ehkä olis erilainen. Taistelu atooppista ihottumaa, kuivaa ihoa ja kortisonirasvaa vastaan tulee yhtäkkiä ja puun takaa.

eilen aamulla, 13,8C sisällä ja 4C ulkona auringossa


Tosiasia kun on kuitenkin se että silloin joskus aikanaan, Suomen talvessa ja keskuslämmityksen kuivuudessa mun oma garderoobi rajoittui talvisin pehmeisiin vaatteisiin, sellaisiin jotka ei – ehkä - hiertäneet ihoa rikki ja ehtymättömään varastoon eri versioita apteekin rasvoista joita ostettiin litroittain.  Eihän tän siis mikään yllätys pitäis olla.

Säätiedotus lupasi kylmää säätä viime viikonlopusta alkaen. Kylmä tarkoittaa siis yöpakkasta ja päivällä aurinkoa ja muutamaa lämpöastetta. Mä ostin kaupasta jotakin merilevämerisuolakylpysysteemiä noille ja samalla purkillisen merilevärasvaa. Piti olla parasta kuivalle ja atooppiselle iholle.

ostin mä silloin myös huulipunaa - ekaa kertaan varmaan kymmeneen vuoteen - ja tollasta kulmakarvageeliä

Haalea kylpyvesi, pois kylvystä sormenpääindikaattorin mukaisesti ja runsaasti rasvaa päälle. Ei auttanut merilevät. Eilen kaikki kolme jo raapi itseään ja autossa M mumelsi tuskin ymmärrettävästi et sen huulet vuotaa verta. Aamulla mun suihku kirveli iholla.

Lauantaina ajetaan siis sen paremman kosmetiikkakaupan kautta kotiin. Mukava kassillinen CeraVe:n pesuaineita ja eripaksuisia rasvoja ja e-vitamiinihuulihoidetta. Näillä meillä on lääkärinmääräyksestä hoidettu atooppista ihoa jo vuosia. Taas haaleaan kylpyyn, hellä pesu sillä rasvapesulla ja päälle paksua rasvaa. Paljon paksua rasvaa. ”Älkää koskeko mihinkään! Älkää ainakaan koskeko seiniin!”



Tänään sama hoito. Huomenna saatan joutua soittamaan lääkäriin ja pyytämään taas sitä kortisonivoidereseptiä.


Onneksi tätä jatkuu meillä vaan hetken. Viimeistään maaliskuussa voi rasvaamisen taas lopettaa ja olla jokavuotisen yllättynyt tilanteen iskiessä päälle muutamassa päivässä marraskuussa. Ehkä tältä vältyttäis jos en olis niin laiska ja muistaisin aloittaa sen rasvaamisen ajoissa?

onneksi kuitenkin on viini

pullo numero #979



Kommentit

  1. Hei!

    Onko teillä aina talvisin noin kylmä? Tarkoituksella? Itse on asunut Brittein saarilla ja en ikinä tottunut siihen, että sisällä oli juurikin reilu 10 astetta lämmintä (kylmää) talvikuukausina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me käännetään lämmöt pois päältä aina yöksi koska lämmittäminen on niin järkyn kallista täällä. Samoin lämmitys pidetään päällä vaan siinä tilassa missä kulloinkin ollaan. Mutta joo, ei täällä talvisin kenelläkään ole niitä suomalaisia lukemia sisällä vaan sellainen +18C on jo ihan jees.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...