Siirry pääsisältöön

hidas aamu

Lauantaiaamuna  nukutaan pitkään. Kuulen jannut ekaan kertaan joskus ennen kahdeksaa. Joko ne on leikkineet huoneessaan riitelemättä tai sit ne on oikeesti nukkuneet. Unen läpi kuulen miten ne laittaa telkkarin päälle ja istuu katsomaan Lohikäärmeratsastajia. Vedän tyynyn korvan päälle ja nukahdan uudestaan. Seuraavan kerran havahdun siihen että joku avaa meidän makkarin oven vähän ennen yhdeksää. Ovi aukeaa ja sit se menee samantien taas kiinni. Yhdeksään mennessä me ollaan kaikki hereillä. M liittyy poikien seuraan katsomaan elokuvaa ja mä valun alakertaan keittämään itselleni kupin kahvia. Fredde puhuu puhelimessa äitinsä kanssa.

Kalenteri ammottaa tyhjyyttään koko viikonlopulle. Voidaan tehdä ihan mitä vaan tai olla tekemättä yhtään mitään. Mikä ihana vapaus. Käytän koiran aamupissalla sakeassa sumussa, iltapäiväksi on luvattu aurinkoa.



Vähän myöhemmin me istutaan yhdessä aamiaispöydässä. Tai siis minä istun, Fredde istuu ja O istuu. K seisoo tulillaan ja leikkii et sen leipä on lentokone. M tanssii omalla tuolillaan balettia. Ne on kuin sellaisesta huvipuiston nuijapelistä. Yks istuu ja toinen on sillä välin ehtinyt jo taas seisomaan. Koira yrittää hiipiä keittiöön salaa. Elämä maistuu elämälle Kahvi kupissa on kuumaa ja se sitruunakakku on ihan järjettömän hyvää. M:n leivälle levitetään vuohenjuustoa, katsotaan kuinka käy. Periaatteessa vuohenmaitokin on maitoa, mutta kaikkea kannattaa kokeilla eikä ole ihan tavatonta että se vuohenmaito kuitenkin sopii.


Eletään tammikuun viimeistä päivää. Huomenna  ollaan taas askelen lähempänä kevättä ja kesää. 

menossa M:n koulun elokuvailtaan



muutama minuutti esinäytöksen alkuun

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää