Siirry pääsisältöön

liian äkkiä - kai

Huomenna on perjantai – taas. Huomenna on myös työhaastattelu siihen softafirmoista suurimpaan – nyt jo. Jotenkin mä olin ajatellut että tää tapahtuis hitaammin, että isoissa yrityksissä koneiston rattaat pyöris hitaasti ja mulla olis aikaa nauttia tästä välitilasta. Työhaastattelukutsu pamahti sähköpostiin 23 päivää sen jälkeen kun edellinen työsuhde oli päättynyt. Työhaastattelukutsu pamahti sähköpostiin neljäntenä päivänä siitä kun olin vihdoinkin huokaissut, nostanut jalat pöydälle – edes hetkeksi – ja suonut itselleni sen ajatuksen että lomailen nyt kaikessa rauhassa vähän. Aikaisemmin tänään otin käteen paperisen kalenterini ja pyyhekumin, ja poistin kumilla jokaiselta kuukaudelta kaikki mun sinne lyijärillä laitetut työvuorot ja lasten terapiat.



Työ johon mua huomenna haastatellaan näyttää ainakin paperilla aivan armottoman kiinnostavalta.  Se näyttää työltä jossa riittää opittavaa, ja jossa mä pääsen kehittämään omia taitojani projektinkoordinoimisessa. Jos se olis ollut jotakin vähemmän kiinnostavaa, olisin ehkä ollut vähemmän innostunut ja lämmennyt tälle ajatukselle vähän vähemmän. Se nyt kuitenkin näytti ainakin paperilla ihan valtavan mielenkiintoiselta. Sain taas uuden potkun persauksilleni saada se Six Sigma Black Belt tehtyä tän kevään aikana.  Niin, eikä sekään varsinaisesti haittais että se konttuuri olis kymmenen minsan ajomatkan päässä meiltä kotoota.



Voihan se olla ettei ne ole kiinnostuneita sen jälkeen kun oon siellä käynyt. On yhtälailla täysin mahdollista että mä en ole kiinnostunut sen jälkeen kun olen käynyt haastattelussa, mun totaalisen joustamattomiin reunaehtoihin kun kuuluu 2-3 päivää etätöitä viikossa ja joustavat työajat.




K:lla on kymmenen päivän antibioottikuuri ihonalaisen sidekudoksen bakteeritulehdukseen kummassakin isovarpaassa. Isovarpaiden pureskelun estäminen on antibioottejen lisäksi se tärkein hoitomuoto ja jannulla onkin nyt melkoiset kääreet varpaissaan. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää