Ne on kaikki
kouluissaan ja Koira natustaa tossa vieressä kalannahkaa. On ihanan hiljaista,
niin hiljaista että kuulen seinäkellon tikityksen shiatsuhierojan hurinasta
huolimatta. Olohuoneessa on takkatuli, pöydällä muutama Kivituikku luomassa
tunnelmaa mun aamuhetkeen.
Hymyilen
itsekseni kun mietin Kummitäti K:n eilistä epätoivonhetkeä. En hymyile
epätoivolle, hymyilen epätoivon syylle. Epätoivon aiheuttaja on maanantaina
täyttänyt kahdeksan viikkoa ja tullut kotiin. Se pissaa ja kakkaa kaikkialle.
Se puree ja ulisee yksin jäädessään, se on suloinen kuulemma vaan silloin kun
se nukkuu, eikä se koskaan nuku ainakaan öisin. Lapsetkin sitä pelkää ja
epätoivoinen Kummitäti miettii palauttavansa koko otuksen sinne mistä se
tulikin. Yritin lohduttaa puhelimessa, ja samalla kuulostaa empaattiselta ja
vakavalta – osaanottavalta – läpi nauruntyrskähdysten ja virneen. On niillä
koiria ollut ennenkin, ei vaan koskaan kahdeksanviikkoista. Lupaan että se
kasvaa nopeammin kuin ihmislapsi, sehän on jo murrosiässäkin muutamassa
kuukaudessa. Nyt se on kuitenkin vauva, vauva joka on päättänyt ottaa laumansa
johtajuuden.
Illalla tunsin uudenlaista
yhteenkuuluvuutta. Istuin ystävien kanssa kuukausittaisella klubi-illallisella.
Tammikuuhun kuuluvasti yks oli jollain puhdistuskuurilla, toinen
minimalismilla, kolmas teedieetillä ja neljäs jollakin seuraavalla. Kerrankin
pääsin osallistumaan tähän keskusteluun, olenhan retkahtanut päivän
muotidieettiin 5:2een. Pakkohan sitä oli kokeilla, jos ei muuta niin
uteliaisuudesta, ja ennen kaikkea kilpailuhenkisyydestä. Minä joka en koskaan retkahda näihin. Minä joka oikein hyvin tiedän ettei oikotietä onneen ole. Minä joka en kerta kaikkiaan usko moiseen hömppään, vaan uskon järkeviin elämäntapoihin. Tunnen itseni ihanan epäjärkeväksi ja naiselliseksi. Ihanaa
olla muitten mukana ihan hömppä. Ihanaa heittää hetkeksi narikkaan kaikki se
minkä noin tsiljoonalla istunnolla ravitsemusterapeutin kanssa olen jo oppinut.
Olen muodikas edes kerran elämässäni. Kulmakarvat taisivat tosin nousta
jonnekin hiusrajan yläpuolelle kun yks pöydässä istujista sanoi olevansa
samalla dieetillä, se jonka olis ehkä enneminkin asiallista kerätä viis kiloa
kuin poistaa ne. Se jonka rintalastan erottaa jo muutenkin villapaidan lävitse.
 |
| endiivin täytteenä sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä ja päärynää |
 |
| krostinilla avocadoviipale ja sen päällä paistettua appelsiinia |
Puhuttiinhan me muustakin. Puhuttiin jalkapallosta ja tulevasta Superbowlista, puhuttiin elokuvista ja miehistä, ja bensan hinnasta. Puhuttiin elämästä noin yleensä. Oikeastaan me ei juurikaan puhuttu niistä erilaisista dieeteistä, kunhan käytiin läpi millä kukin nyt sattuu just tällä hetkellä olemaan.
 |
| tankki täyteen, 101 litraa $42.69 |
K:n opettaja
haluaa palaverin. Se haluaa istua alas ja uusia jannun tavoitteet. Mä mietin
pitäiskö se viedä psykologille - siis lapsi, ei opettaja. Kyllä se kotona
leikkii, koulussa se ei kuulemma edelleenkään osaa leikkiä, tai siis leikkii
rinnakkain koulutovereitten kanssa. Toinen mihin ne oli kiinnittäneet huomiota
oli se että se jämähtää omaan juttuunsa ja jos toinen puhuu sille vaikka eilen
leipomistaan muffinseista jatkaa K keskustelua omasta kiinnostuksen kohteestaan
kiinnittämättä lainkaan huomiota puheenaiheeseen. Ollaanhan me tiedetty et
sillä on autistisia piirteitä, mutta onko se sittenkin autisminkirjolla sekin.
Onneks ensiviikolla on aika psykiatrille, jutellaan asiasta siellä. Katsotaan mitä
se sanoo.
Sähköpostiin
kolahtaa viesti M:n koulupsykologilta. Se haluu luvan testaamiseen. Saa testata
mun puolesta, mä haluaan kuitenkin myös jutella sen kanssa. Psykologin listalla
on tutusti ja odotetusti M:n sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys. Sen lisäksi
sille on hypännyt M:n kyky organisoida. Luen sähköpostia ja koen saaneeni
hiljaisen synninpäästön. On omalla tavallaan kieroutuneen mahtavaa että tää on
ongelma koulussakin, mä kun olen jo salaa pelännyt että mä teen liikaa asioita
sen puolesta ja siksi se ei itse kykenee edes laittamaan papereitaan koululaukkuun.
Tällä viikolla niitten pitäis saada välitodistuksensa, ensi viikolla tavataan
opetustiimin kanssa. Toivottavasti pian myös sen psykologin.
Keitän itselleni
toisen kupin kahvia.
 |
| "chopped salad" - couscous, kikherneitä, herneitä, paprikaa, jalapenoja, pekonia, kanaa, sipulia, valkosipulia, ruohosipulia, sitruunaa, sitruunankuorta, persiljaa, oliiveja |
 |
| kurrkuviipaleilla tuorejuustoa ja kylmäsavulohta |
Kommentit
Lähetä kommentti