Siirry pääsisältöön

pimpit ja pippelit

Eilistä aihetta sivuten jatkan tänään uudella kirjoituksella samaa sivuten. Netissä leviää ruotsalaisen lastenohjelman videopätkä ”noppen och snippan” Meidän lasten kielellä ”wee wees and pimpit” tai ihan vaan selkosuomeksi pimpit ja pippelit. Ensin ne katsoi sitä vähän hämillään, hetkeä myöhemmin M oli saanut mekon päälleen ja pyysi että saa katsoa sen uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan. M totes että: ”that’s a vagina, my vagina, and a wee wee, a penis.” No nehän ne siinä, K halus myös katsoa pätkän useampaan kertaan, ja sit ne paineli yläkertaan leikkimään. Eipä siinä sen kummempaa.




Tilasin lapsille, tai siis lähinnä M:lle aikanaan kirjan. Tilasin sen silloin kun se oli kiinnostunut pimpeistä ja pippeleistä, ja vauvoista, ja siitä mistä ne vauvat tulee. Se luki kirjaa aikansa, selitti sisällön jannuille ja sit se unohtui. Kirja löytyy hyllystä ja siihen voi palata jos aihe kiinnostaa. Epäilemättä se kiinnostaa myöhemminkin. Meidän perheelle sopivasti kirjassa käsitellään myös monikkoraskauksia.








Silläkin uhalla että aiheesta syntyy aikuisen mielessä hankalia keskusteluita kodin ulkopuolella, on meillä puhuttu ihmisen lisääntymisestä ja sukupuolten välisistä eroista alusta saakka niin sanotusti asioiden oikeilla nimillä. Haikarat ei tuo vauvoja, mistään ei sattumalta löydy vauvansiemeniä vaan kyllä siihen ihan rehdisti tarvitaan mies ja nainen tai sit vaihtoehtoisesti tosi pätevä lääkäri ja lapsettomuusklinikka.


Kommentit

  1. Mä tilasin ton kirjan sun suosituksesta joskus vuosi sitten ja sitä luetaan aina silloin tällöin. Tytöt on hyvin sisäistänyt siittiö/munasolu kuvion ja ymmärtävät miten syntyy identtiset ja epäidenttiset kaksoset :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...