Siirry pääsisältöön

pimpit ja pippelit

Eilistä aihetta sivuten jatkan tänään uudella kirjoituksella samaa sivuten. Netissä leviää ruotsalaisen lastenohjelman videopätkä ”noppen och snippan” Meidän lasten kielellä ”wee wees and pimpit” tai ihan vaan selkosuomeksi pimpit ja pippelit. Ensin ne katsoi sitä vähän hämillään, hetkeä myöhemmin M oli saanut mekon päälleen ja pyysi että saa katsoa sen uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan. M totes että: ”that’s a vagina, my vagina, and a wee wee, a penis.” No nehän ne siinä, K halus myös katsoa pätkän useampaan kertaan, ja sit ne paineli yläkertaan leikkimään. Eipä siinä sen kummempaa.




Tilasin lapsille, tai siis lähinnä M:lle aikanaan kirjan. Tilasin sen silloin kun se oli kiinnostunut pimpeistä ja pippeleistä, ja vauvoista, ja siitä mistä ne vauvat tulee. Se luki kirjaa aikansa, selitti sisällön jannuille ja sit se unohtui. Kirja löytyy hyllystä ja siihen voi palata jos aihe kiinnostaa. Epäilemättä se kiinnostaa myöhemminkin. Meidän perheelle sopivasti kirjassa käsitellään myös monikkoraskauksia.








Silläkin uhalla että aiheesta syntyy aikuisen mielessä hankalia keskusteluita kodin ulkopuolella, on meillä puhuttu ihmisen lisääntymisestä ja sukupuolten välisistä eroista alusta saakka niin sanotusti asioiden oikeilla nimillä. Haikarat ei tuo vauvoja, mistään ei sattumalta löydy vauvansiemeniä vaan kyllä siihen ihan rehdisti tarvitaan mies ja nainen tai sit vaihtoehtoisesti tosi pätevä lääkäri ja lapsettomuusklinikka.


Kommentit

  1. Mä tilasin ton kirjan sun suosituksesta joskus vuosi sitten ja sitä luetaan aina silloin tällöin. Tytöt on hyvin sisäistänyt siittiö/munasolu kuvion ja ymmärtävät miten syntyy identtiset ja epäidenttiset kaksoset :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän