Siirry pääsisältöön

alati - alasti

Muistan silloin joskus yhdeksänkymmnetäluvun alkupuolella kun laitoin hynttyt yhteen ton Fredden kanssa. Fredde tuli perheestä jossa miehet ja naiset saunoi erikseen, mutsi oli vyötetty päästä varpaisiin niin että sillä oli sukkikset ja korkkarit yöpaidankin kanssa. Ymmärrän että se oli järkyttynyt törmätessään mun kaltaiseen luonnonlapseen.

Kämpän lattialla oli vaatteita hujan hajan, ja niitten vaatteitten kantaja oli – ainakin Fredden mielestä – turhankin usein kokonaan ilman. Tulin ystäväpiiristä jossa kaikki saunoi yhdessä – tytöt ja pojat – alasti, eikä kukaan pitänyt sitä mitenkään kummallisena. Mä nukuin alasti koska se oli mukavampaa, yöpaidat kun aivan turhaan kietoutui ympärille ja kiristi ja puristi. Niin ne kiristää ja puristaa edelleen.

Ajan kanssa me sopeuduttiin. En edelleenkään ole ihan varma riisuuko Fredde kalsarinsa suihkussa, vai ehkä just sinne hypätessään. Mä sen sijaan riisun ensin ja juoksen sit vielä alakertaan ilkosillani hakemaan jotakin tai soittamaan puhelun tai... ja sit palaan yläkertaan suihkuun. Muutaman kerran olen – kerrostalossa kasvaneena – ollut siinä epämukavassa tilanteessa että huomaan alakerrassa alasti hyppelehtiessäni että ulkona on tuholaistorjuja torjumassa tai puutarhuri puutarhuroimassa, joutunut maastoutumaan pikaisesti ja pakenemaan hiljaa takaisin yläkertaan. Nykyään tarkistan alakerran tilanteen ennen sinne hyppelehtimistä, mutta edelleen seikkailen koko parinsadan neliön alueella ilman rihman kiertämää. Kerran muistan Fredden yöllä huomauttaneen ettei välttämättä haittais jos laittaisin edes alkkarit jalkaan päästäessäni Koiran ulos, sen päälle vedetyn T-paidan ylettäessä hädin tuskin napaan. Mä oon taas lähestynyt asiaa niin että mikä on todennäköisyys että joku sattuu kulkemaan meidän kujalla puolenyön jälkeen.

Kun lapset syntyi joutui alastomuutta ajattelemaan uudestaan. Monesti tästä ollaan keskusteltu äitienkin kesken. Yksi on sitä mieltä että olis kauheeta jos sen lapset näkis sen alasti. Toisen mielestä lasten kanssa voi hyvin käydä suihkussa niin kauan kun lapset ei koe alastonta vanhempaa oudoksi. Kolmas on sitä mieltä ettei edes eri sukupuolta olevat sisarukset voi kylpeä yhdessä. Meillä on sääntö että vaan omaan saa koskea, muitten tavarat jätetään rauhaan – siis pimpit ja pippelit. Toistaiseksi en ole muuttanut omaa käyttäytymistäni sen enempää kuin Freddekään. Muistan Fredden olleen siellä suihkussa, ja yleisessä vessassa muutaman kerran melko kiusaantunut meidän jälkikasvun esittäessään kysymyksiä ja kommentteja. Vastaavasti mä vastailen sujuvasti mua koskeviin kommentteihin alkaen roikkuvasta vatsanahkasta, päättyen siihen miksi tissit lerpattaa erilailla kumartuessa kuin pystyasennossa.

Keskimääräisenä yönä Fredde jakaa vuoteensa kahden alastoman naisen kanssa. Itsellään sillä on tiukasti ne kalsarit jalassa.

Lapset kasvaa siis kahden alastomuuskulttuurin välimaastossa. Edelleen punastun miettiessäni sitä hetkeä kun O kävi uimavalvojan vieressä pissalla uimarannalla, siis uikkarit nilkkoihin ja siihen vaan lorottaen järveen. Ei mua sinänsä nolottanut se että se pissi uimarannalla – pieni poika – vaan se että se nyt on vaan niin epäsopivaa täällä, huolimatta siitä että se kymmenen äidin seurue jossa mä olin piti tilannetta lähinnä äärimmäisen huvittavana. Sit oli se kerta kun K juoksi alas katua ilkosillaan, ja se kun O iloisesti esitteli kauniille naapurinrouvalle pippeliään; ”Kato, mulla on tällainen...” Naapurinrouva nauroi katketakseen sen jälkeen kun olin kantanut O:n korvista sisälle ja ripittänyt sitä koko matkan. Tosiasiassa tänne mahtuu ne samat alastomuuden ääripäät. Yhden mielestä alastomuus on luonnollista ja toinen on sitä mieltä että jokaisen on syytä verhota itsensä – aina.


M ei muistaakseni ole koskaan juossut katua alas ilkosillaan sen enempää kuin pissinyt epäsopivassa paikassa. Sen sijaan M ei voinut mitenkään ymmärtää miksi en voinut vaihtaa juuri ostettua mekko ylleni keskellä kauppakeskusta. M on meidän lapsista myös se joka on selkeästi perinyt multa sen että se viihtyy alasti. Mieluiten M vääntää lämppärin nupit kaakkoon ja heittää vaatteet olan ylitse lattialle. M nukkuu useimmiten alasti ja aamulla sujuvasti unohtaa pukea sen lattialle heitetyn yöpaidan päälleen. Muutamaan kertaan me ollaan jo puhuttu siitä et sit jos meillä on yövieraita, tai jos se menee jonnekin yöksi pitää muistaa pitää vaatteet päällä. Fredde esittää M:lle kainon toivomuksen, voisitko kiitos pukea päällesi. M esittää vastakysymyksen; Miksi?



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi