Siirry pääsisältöön

alati - alasti

Muistan silloin joskus yhdeksänkymmnetäluvun alkupuolella kun laitoin hynttyt yhteen ton Fredden kanssa. Fredde tuli perheestä jossa miehet ja naiset saunoi erikseen, mutsi oli vyötetty päästä varpaisiin niin että sillä oli sukkikset ja korkkarit yöpaidankin kanssa. Ymmärrän että se oli järkyttynyt törmätessään mun kaltaiseen luonnonlapseen.

Kämpän lattialla oli vaatteita hujan hajan, ja niitten vaatteitten kantaja oli – ainakin Fredden mielestä – turhankin usein kokonaan ilman. Tulin ystäväpiiristä jossa kaikki saunoi yhdessä – tytöt ja pojat – alasti, eikä kukaan pitänyt sitä mitenkään kummallisena. Mä nukuin alasti koska se oli mukavampaa, yöpaidat kun aivan turhaan kietoutui ympärille ja kiristi ja puristi. Niin ne kiristää ja puristaa edelleen.

Ajan kanssa me sopeuduttiin. En edelleenkään ole ihan varma riisuuko Fredde kalsarinsa suihkussa, vai ehkä just sinne hypätessään. Mä sen sijaan riisun ensin ja juoksen sit vielä alakertaan ilkosillani hakemaan jotakin tai soittamaan puhelun tai... ja sit palaan yläkertaan suihkuun. Muutaman kerran olen – kerrostalossa kasvaneena – ollut siinä epämukavassa tilanteessa että huomaan alakerrassa alasti hyppelehtiessäni että ulkona on tuholaistorjuja torjumassa tai puutarhuri puutarhuroimassa, joutunut maastoutumaan pikaisesti ja pakenemaan hiljaa takaisin yläkertaan. Nykyään tarkistan alakerran tilanteen ennen sinne hyppelehtimistä, mutta edelleen seikkailen koko parinsadan neliön alueella ilman rihman kiertämää. Kerran muistan Fredden yöllä huomauttaneen ettei välttämättä haittais jos laittaisin edes alkkarit jalkaan päästäessäni Koiran ulos, sen päälle vedetyn T-paidan ylettäessä hädin tuskin napaan. Mä oon taas lähestynyt asiaa niin että mikä on todennäköisyys että joku sattuu kulkemaan meidän kujalla puolenyön jälkeen.

Kun lapset syntyi joutui alastomuutta ajattelemaan uudestaan. Monesti tästä ollaan keskusteltu äitienkin kesken. Yksi on sitä mieltä että olis kauheeta jos sen lapset näkis sen alasti. Toisen mielestä lasten kanssa voi hyvin käydä suihkussa niin kauan kun lapset ei koe alastonta vanhempaa oudoksi. Kolmas on sitä mieltä ettei edes eri sukupuolta olevat sisarukset voi kylpeä yhdessä. Meillä on sääntö että vaan omaan saa koskea, muitten tavarat jätetään rauhaan – siis pimpit ja pippelit. Toistaiseksi en ole muuttanut omaa käyttäytymistäni sen enempää kuin Freddekään. Muistan Fredden olleen siellä suihkussa, ja yleisessä vessassa muutaman kerran melko kiusaantunut meidän jälkikasvun esittäessään kysymyksiä ja kommentteja. Vastaavasti mä vastailen sujuvasti mua koskeviin kommentteihin alkaen roikkuvasta vatsanahkasta, päättyen siihen miksi tissit lerpattaa erilailla kumartuessa kuin pystyasennossa.

Keskimääräisenä yönä Fredde jakaa vuoteensa kahden alastoman naisen kanssa. Itsellään sillä on tiukasti ne kalsarit jalassa.

Lapset kasvaa siis kahden alastomuuskulttuurin välimaastossa. Edelleen punastun miettiessäni sitä hetkeä kun O kävi uimavalvojan vieressä pissalla uimarannalla, siis uikkarit nilkkoihin ja siihen vaan lorottaen järveen. Ei mua sinänsä nolottanut se että se pissi uimarannalla – pieni poika – vaan se että se nyt on vaan niin epäsopivaa täällä, huolimatta siitä että se kymmenen äidin seurue jossa mä olin piti tilannetta lähinnä äärimmäisen huvittavana. Sit oli se kerta kun K juoksi alas katua ilkosillaan, ja se kun O iloisesti esitteli kauniille naapurinrouvalle pippeliään; ”Kato, mulla on tällainen...” Naapurinrouva nauroi katketakseen sen jälkeen kun olin kantanut O:n korvista sisälle ja ripittänyt sitä koko matkan. Tosiasiassa tänne mahtuu ne samat alastomuuden ääripäät. Yhden mielestä alastomuus on luonnollista ja toinen on sitä mieltä että jokaisen on syytä verhota itsensä – aina.


M ei muistaakseni ole koskaan juossut katua alas ilkosillaan sen enempää kuin pissinyt epäsopivassa paikassa. Sen sijaan M ei voinut mitenkään ymmärtää miksi en voinut vaihtaa juuri ostettua mekko ylleni keskellä kauppakeskusta. M on meidän lapsista myös se joka on selkeästi perinyt multa sen että se viihtyy alasti. Mieluiten M vääntää lämppärin nupit kaakkoon ja heittää vaatteet olan ylitse lattialle. M nukkuu useimmiten alasti ja aamulla sujuvasti unohtaa pukea sen lattialle heitetyn yöpaidan päälleen. Muutamaan kertaan me ollaan jo puhuttu siitä et sit jos meillä on yövieraita, tai jos se menee jonnekin yöksi pitää muistaa pitää vaatteet päällä. Fredde esittää M:lle kainon toivomuksen, voisitko kiitos pukea päällesi. M esittää vastakysymyksen; Miksi?



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...