Siirry pääsisältöön

kuorosammakkojen laulu

Etelä-Ranskassa, Antibesin kaupungissa, Helenan naapurissa asuu lauma konnia. Ne pitää illan pimeydessä kurnutusjuhliaan.

Täällä meillä varma merkki kevään tulosta ja tulevasta kesästä on yhtälailla sammakkojen kuoro. Meidän sammakon on pieniä ja ne osaa vaihtaa väriä naamioituen loistavasti taustaansa. Onpa meillä kerran ollut sammakko olohuoneen seinälläkin, onnistuen naamioitumaan seinän silloiseen oliivinvihreään sävyyn. 



Pacific Tree Frog, toiselta nimeltään Pacific Chorus Frog eli kuorosammakko herää ja lyhtyy laulamaan tuhansien lajitovereittensa kanssa illan hämärässä. Ensimmäisellä kerralla ajattelin sen olevan sähkömuuntaja tai joku vastaava. Vuosien saatossa tästä sammakkojen ”laulusta” on tullut rakas ääni joka kertoo siitä että talvi on ohitse. Alkukeväästä naamakirja täyttyy päivityksistä: ”The frogs are back”

"Pacific treefrog brown morph" by Hecuter
 - Own work. Licensed under CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons 

"PacificTreeFrogGreen" by Sanzoneja (talk) - Own work (Original text: I (Sanzoneja (talk)) created this work entirely by myself.). Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons 



Vähän myöhemmin keväällä aamuherätykseksi vaihtuu lintujen laulu. Varhaisen aamun laulajien riemu on raivokasta, äänekästä ja kuuluttaa tulevaa kesää. Yhtenä keväänä tajusin unohtaneeni miltä kuulostaa Suomen kevät, se laulu jota niin monta vuotta kaipasin. Sen tilalle on tullut punarinnan ja peukaloisen laulut. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Héléna @ Chez Héléna29. maaliskuuta 2015 klo 12.20

    Voi ihana postaus! Ja mahtavaa, että innoitin sinut tekemään tämän. Nuo teidän sammakot kuulostavat kyllä ihan erilaisilta kuin meidän, jotenkin paljon tasaisemmin tuntuvat laulavan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää