Siirry pääsisältöön

hiiliä ja lottia

En ehdi koneelle. En edes naamikseen. Koko tienoo on tukevasti juovuksissa varhaisesta keväästä. Tänä vuonna se on tullut huumaavan voimakkaana, ei varkain ja hiljaa niin kuin yleensä. Koko maailma on kukassa, pihaa koristaa narsissit, tuomi on kukassa yhdessä kirsikan, omenan ja vaahteran kanssa. Jokaiseen puskaan ja pensaaseen tunkee pieniä lehtiä, ja iltapäivisin koulubusiipysäkin puistossa – meidän kotipuistossa – on leikkijöitä, kiipeilijöitä, futaajia vielä puolisentoista tuntia bussin tulon jälkeen. Äidit kääntää katseensa aurinkoon ja kaivaa laukuistaan välipaloja ja pillimehuja. Sisään mennään vasta kun on aika laittaa ruokaa. Mitäpä siellä sisällä tekiskään. Lapset viihtyy puistossa, meillä naisilla on seuraa toisistamme ja perheenpäät on tukevasti töissä. Vuorotellen jokainen lukee puhelimestaan sen tutun viestin; ”tänään menee myöhään...”

Sisällä K tekee loputtomasti palapelejä. Vielä vuosi sitten, lääkityksen aloittamisen jälkeen me lähdettiin liikkeelle ensipalapeleistä, niistä joissa työnnetään puupalikoita erimuotoisiin kolosiin. Vähitellen se eteni oikeeseen palapeliin ja laajensi maailmaansa itsenäisesti kuudesta palasesta kahteentoista, kahdestatoista kahdeksaantoista, siitä 24:n kautta 36:een ja tänään se kaivoi autotallista 200 palan palapelin. Autoin sitä lajittelemaan palaset ja neuvoin tekemään reunan ensin... Kun K:lla on tylsää se hakee autotallista palapelin.



M:lla on menossa koirakirjavaihe. Mikään ei tällä hetkellä päihitä rotuopasta, ja vaikka koirista asian jos toisen tiedänkin olen myös oppinut paljon uutta M:n perehtyessä koirarotuihin täysin rajoituksetta. Sama se onko opus perhoskoirista vai tanskandoggeista, rotweilereista tai cockerspanielista. Kaikki kelpaa. Omalla tavallaan M valmistautuu Koiran kuolemaan. Se valitsee meille uutta koiraa ja hylkää rodun toisensa jälkeen tietäen että meille tulee kuitenkin tollanen, samanmoinen. Koira on vanha. Se on kuuroutunut puolessa vuodessa kokonaan ja se on melkein sokea. Aikuisen silmällä näen että se vanhenee liian nopeasti. Ohimennessään M kertoo että Lontoossa sataa tänään, en epäile hetkeäkään etteikö siellä oikeasti sataisi. Tulee isäänsä, Fredde tietää kaiken säästä.

O rakentaa legoista hotelleja, ravintoloita, kahviloita ja välillä se kokkaa leikkikeittiössään sisaruksille purtavaa. Mun laittaessa ruokaa se ilmestyy paikalle ja pilkkoo tomaatit ja kattaa pöydän. Nopeemmin menis kun tekis ilman, mutta sillä täytyy olla joku sisäänrakennettu keittiötutka kun se ei koskaan jää paitsi mun ruuanlaitosta. Ehkä siitä oikeesti tulee isona kokki.


Jotta tätä ylenmääräistä seesteisyyttä ja riemua vois vähän tasoittaa, mainittakoon että K päätti kokeilla miten saippuakuplaliuos toimii sohvassa. Vastaus – huonosti. Sit se söi silmän välttäessä kaikkien njälkiruuat ja lipoi riemuissaan huuliaan. Sen jälkeen se veti kilarit koska ei saanut jälkkäriä. M kiukutteli eilen koko illan ja pätki jannuja tuskastuksissaan turpaan koska sen ainoa oikea kaveri ei ollut koulussa. O:lta joku perhana on mennyt poistamaan korvat, ja sen osalta ymmärrän oikein hyvin siskon turhauman. Älköön siis kukaan kuvitelko että meidän elämä olis pelkkiä kirjojalukevia ja palapelejä tekeviä ja itsekseen legoillarakentelevia kullannuppuja, jotka kokoontuu yhdessä alakertaan keittämään ja tyhjentämään mulle tiskikonetta.

pojat sekoittaa sementtiä hiirimiehen kanssa

Iltapäivästä hiirimies ilmestyy ovelle tukkimaan hiirten moottoritien meidän kivijalkaan. Onneksi on hiirimies. Onneksi ne on vaan hiiriä, eikä termiittejä tai puunsyöjämuurahaisia. Kaikkia mainittuja on liikkeellä tähän aikaan vuodesta - laumoittain. Nekin on juovuksissa varhaisesta keväästä ja ne etsii parasta paikkaa niitten bileille. M tuijottaa hiirenloukkua ja kysyy mitä se tekee hiirelle. Kerron että hiiri kuolee. M kohauttaa olkiaan ja jatkaa matkaa. K:lle kerron että hiirewnloukut irroittaa myös lapsilta sormia. K kysyy miksi? Tovin verran multa kysytään sata ja yksi kysymystä hiirenloukuista.


Huomenna on perjantai. Mihin aika katoaa?


pakkohan sitä kivijalkaan vievää luukkua oli tutkia vähän tarkemmin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...