Siirry pääsisältöön

paluu ikkunaan

Voishan tässä kirjoittaa jostakin muustakin, mutta tietojenkäsittely, käyttöjärjestelmät ja tietokoneet on viimeisen reilun vuorokauden aikana ajaneet kaiken muun ylitse. Ei niin ettei elämässä olis tapahtunut muuta, on tapahtunut, meillä aina tapahtuu... mutta jos ei oo välineitä millä kirjoittaa valuu tapahtumat ja hetket ohitse tallentamattomina. Tallessa on kymmeniä kuvia puistoista ja aurinkoisista kevätpäivistä, sellaisista joina elohopea nousee reilusti päälle viidentoista ja elämä on vaan keväisen ihanaa. Ohitse valuu K:n kirjajonot meidän portaissa ja niitten tuomat muistot M:n tekemistä jonoista. On kevään ekat drinksut pihalla, pyöräretki ja se hetki kun O pyörän satulassa pissaa housuun kykenemättä kertomaan miksi se ei pyytänyt pysäyttämään.

pyöräretkellä


Kirjoitan kuitenkin tietokoneista, käyttiksistä ja kuvankäsittelystä. Uusi näppis, vieras hiiri...

Perjantai-iltapäiväksi mulla oli suunnitelma. Me oltiin menossa puistoon. Reppukin oli pakattuna eväillä... Jumppa, puistoon, koulubussi, välipala puistossa, kotiin. Mun piti nukkua päiväunet ja sit meidän piti M:n kanssa pelata lautapelejä. Toisin kävi. Kesken mun jumpan puhelimeen pärähtää Fredden sähköposti; ”Oon myynyt sun koneen! Nähdään kohta, haetaan M ja käydään ostamassa sulle omena.” Jannut kapinoi. Me lähdetään puistoon melkein kesken mun jumpan, leikitään kunnes M:n bussi tulee ja hypätään Fredden kyytiin. M murjottaa. Sen sisäinen suunnitelma oli ollut toisenlainen.

Me syödään ravintolassa luomuburgerit ja käydään ostamassa omena. Me ajetaan kotiin, ja mä luovutan vartin jälkeen. Painelen yläkertaan, katson tabletilta Greyn Anatomiaa, juttelen hetken M:n kanssa ja nukahdan.


Aamulla taistelen uuden omppuni kanssa tovin jos toisenkin. Neljässä tunnissa en ole vielä kyennyt saamaan vesileimoja valokuviin. Kaipaan takaisin vanhaan, siihen mitä osasin. Omena palaa kauppaan. Kävelen ostoskeskuksen leveän käytävän toiselle puolen ja ostan ikkunakaupasta itselleni parannetun version vanhasta ikkunastani. Kotiin lähtee Surface Pro 3 turkoosilla näppiksellä, sen entisen Pro2:en tilalle. Olen onnellinen. Investoin ja ostan itselleni vihdoinkin Adoben Photoshopin. Tunnin jälkeen ostan itselleni netistä Photoshopkurssin. Sen kurssin jälkeen mulla on varmaan taas valokuviakin...




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää