Siirry pääsisältöön

paluu ikkunaan

Voishan tässä kirjoittaa jostakin muustakin, mutta tietojenkäsittely, käyttöjärjestelmät ja tietokoneet on viimeisen reilun vuorokauden aikana ajaneet kaiken muun ylitse. Ei niin ettei elämässä olis tapahtunut muuta, on tapahtunut, meillä aina tapahtuu... mutta jos ei oo välineitä millä kirjoittaa valuu tapahtumat ja hetket ohitse tallentamattomina. Tallessa on kymmeniä kuvia puistoista ja aurinkoisista kevätpäivistä, sellaisista joina elohopea nousee reilusti päälle viidentoista ja elämä on vaan keväisen ihanaa. Ohitse valuu K:n kirjajonot meidän portaissa ja niitten tuomat muistot M:n tekemistä jonoista. On kevään ekat drinksut pihalla, pyöräretki ja se hetki kun O pyörän satulassa pissaa housuun kykenemättä kertomaan miksi se ei pyytänyt pysäyttämään.

pyöräretkellä


Kirjoitan kuitenkin tietokoneista, käyttiksistä ja kuvankäsittelystä. Uusi näppis, vieras hiiri...

Perjantai-iltapäiväksi mulla oli suunnitelma. Me oltiin menossa puistoon. Reppukin oli pakattuna eväillä... Jumppa, puistoon, koulubussi, välipala puistossa, kotiin. Mun piti nukkua päiväunet ja sit meidän piti M:n kanssa pelata lautapelejä. Toisin kävi. Kesken mun jumpan puhelimeen pärähtää Fredden sähköposti; ”Oon myynyt sun koneen! Nähdään kohta, haetaan M ja käydään ostamassa sulle omena.” Jannut kapinoi. Me lähdetään puistoon melkein kesken mun jumpan, leikitään kunnes M:n bussi tulee ja hypätään Fredden kyytiin. M murjottaa. Sen sisäinen suunnitelma oli ollut toisenlainen.

Me syödään ravintolassa luomuburgerit ja käydään ostamassa omena. Me ajetaan kotiin, ja mä luovutan vartin jälkeen. Painelen yläkertaan, katson tabletilta Greyn Anatomiaa, juttelen hetken M:n kanssa ja nukahdan.


Aamulla taistelen uuden omppuni kanssa tovin jos toisenkin. Neljässä tunnissa en ole vielä kyennyt saamaan vesileimoja valokuviin. Kaipaan takaisin vanhaan, siihen mitä osasin. Omena palaa kauppaan. Kävelen ostoskeskuksen leveän käytävän toiselle puolen ja ostan ikkunakaupasta itselleni parannetun version vanhasta ikkunastani. Kotiin lähtee Surface Pro 3 turkoosilla näppiksellä, sen entisen Pro2:en tilalle. Olen onnellinen. Investoin ja ostan itselleni vihdoinkin Adoben Photoshopin. Tunnin jälkeen ostan itselleni netistä Photoshopkurssin. Sen kurssin jälkeen mulla on varmaan taas valokuviakin...




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää