ne on täällä taas

ei karhu vaan isoisä

Jokainen kesä kirjoitan karhuista ja siinä samassa kulttuurieroista. Kirjoitan koska meillä on karhuja ja kirjoitan koska taas kerran – kuten jokaisena kesänä aiemminkin – karhut on taas pinnalla. Talvella karhut nukkuu. Talvella karhuja ei muista kukaan.

Miten kulttuurierot ja karhut sit taas liittyy toisiinsa? Asukasyhdistyksen alueella asuu ihmisiä kaikkialta maailmasta. Moni on maista joissa villieläimet tapetaan, aidataan ulkopuolelle tai niiltä suojaudutaan visusti. Toiset taas tulevat paikoista joissa villieläimiä ei ole, ja karhut, puumat, ilvekset ja kojootit kuuluvat lähinnä satukirjoihin. Sit löytyy metsässä liikkujia, jotka ovat tottuneet eläimiin, osaavat liikkua luonnossa ja joiden mielestä alueen eläimistö ei ole pelottavaa vaan kiehtovaa.

Se alkaa keväällä kun talven jälkeen huoleton ihminen vetää roskiksensa ulos sunnuntaina ja yöllä joku on käynyt tutkimassa mitä siellä on. Sotku on järjetön kun roskat on levitetty pitkin pihaa, kujaa ja metsää. Seuraavalla viikolla roskis pysyy aidan takana maanantaiaamuun. Sitten joku kirjoittaa asukasyhdistyksen sivustolle nähneensä aamulla karhun bussipysäkillä ja vääräleuka miettii olikohan se matkalla töihin, siis karhu. Seuraava karhuhavainto on vähän matkan päästä karhun ylittäessä tietä. Kolmas metsästä naapurin talon takaa. Tällä kertaa karhulla oli mukana myös pentuja. Karhuhavainnosta ilmoitetaan useamman kerran viikossa ja lopulta joku saa videoitua karhun etupihallaan.

Huolestunut vanhempi kirjoittaa siitä miten meidän on suojauduttava karhuilta ja muilta villipedoilta. Ryhmään yhtyy nopeasti lauma muita pelokkaita. Pelkoa yrittää sammuttaa muutama aktiivinen, joka on tottunut karhuihin, mutta yritykset sammuttaa roihuavaa, pelon ruokkimaa keskustelua ovat yhtä turhia kuin tulipalon sammuttaminen desin mitalla. Asiatietoon vastataan uudella pelon aallolla, ja lopulta joku soittaa osavaltion hallintoon, villieläin osastolle -  Washington Department of Fish and Wildlife – ja tyrmistyksekseen saa vastaukseksi kehoituksen hankkia karhuroskikset, siis sellaiset roskikset joita karhut ei osaa avata. Ei muuta. Kukaan ei lupaa tulla meille ampumaan karhuja. Kukaan ei tule aitaamaan aluetta. Kukaan ei tule pakkaamaan karhuja autoon ja ajamaan niitä vuorille.

Keskustelu palaa siihen että meidän pitää opetella elämään karhujen kanssa. Nyt joku jo kuunteleekin kun neuvotaan miten karhut pidetään poissa pihoilta, miten metsässä liikutaan äänekkäästi ja lapsille opetetaan miten toimia karhuhavainnon yhteydessä. Vaatimusten sijaan keskustelu täyttyy järkytyksestä, siitä ettei kukaan tule ja poista karhuja vaan niitten kanssa pitää oikeasti vaan osata olla.

Omasta mielestä on kiehtovaa asua näin lähellä luontoa. Omasta mielestä kojoottiin törmääminen on huikeeta huolimatta siitä että joku niistä söi meidän kissan muutama vuosi takaperin. Koskaan en ole nähnyt karhua. Haluaisin nähdä karhun. Haluaisin saada siitä ihan oman valokuvan ja toisaalta olen aika vakuuttunut etten sattumalta törmää karhuun. Karhu välttää ihmistä ja mä olen se luonnossaliikkuja joka pitää itsestään meteliä polulla liikkuessaan. Karhu pysyy poissa pihoilta joilla omien lasten lisäksi juoksee ja mekastaa myös naapurin lapset. Mahdollisuus karhuhavaintoihin kuivuu kasaan ja rajoittuu roskiksiin ja aamuyön tunteihin. Roskatkin meillä siirretään kujan varteen vasta aamulla kun en jaksa siivota karhujen yöllisten juhlien jälkiä.

Meillä asuu mustakarhu, tai kanelikarhuksikin sitä kutsutaan. Se on huomattavasti pienempi kuin suomalainen serkkunsa ruskeakarhu aka maakarhu tai pohjoisempi ystävänsä kodiakinkarhu. Mustakarhu on arka. Se välttää ihmisiä ja on agressiivinen ainoastaan joutuessaan uhatuksi, silloinkin ihminen keskimäärin pärjää sille oikein hyvin. Kyllä. Karhu on villieläin ja se täytyy kohdata kunnioituksella. Varsinainen uhka se ei kuitenkaan ole, muulle kuin roskiksille.

KARHUJEN KOOT:

Mustakarhu: 1,7 m ja 120 kg

Maakarhu: 2,5 m ja 200 - 300 kg

Kodiakinkarhu: 2,8 m ja 440 kg

   

KARHUJEN MÄÄRÄT (luonnonvaraisena)

Mustakarhu:  400 000 - 700 000

Maakarhu: 180 000 - 220 000

http://www.karhuseura.net/karhulajit.php

innovatiivinen tapa syödä reissumiestä, reissumies suklaamyslillä