Siirry pääsisältöön

juhlava viikonloppu

vähän sulanut mansikkasuklaarobottikakku



Jannujen synttäreinä puistossa oli päälle kolmekymmentä astetta ja kakun kuorrutus suli huolimatta kylmäkallevirityksistä ja varjoisasta katoksesta. Kivaa meillä oli silti. Ruokaa jäi, juomat meni; 12 tölkkiä kivennäisvettä, 24 tölkkiä kuplivaa mehua, 36 tavallista mehua, 3 pulloa viiniä...

kaikki valmiina


Bileitten jälkeen allekirjoittanut oli puhki. Sen verran energiaa se häärääminen ja leikkiminen ja tatskojen tekeminen ja systeemit vie. Pääasia oli se että illalla kaksikko totes yhteen ääneen juhlien olleen parhaat ikinä. 

tää jättiläisrantapallo oli ehdoton menestys

auton lavalla matkalla puistosta  kotiin 


Sunnuntaina hääpäivää juhlistettiin pihatöissä. Koottiin puutarhavaja ja perattiin lasten ulkolelut ja levitettiin koristehaketta ja leikeltiin ruusupensaita. Edelleen reiskat kolmekymmentä celsiusta. Grillissä paistui grillikylki ja lasissa viilensi mojito. Amerikkalaiselle hääpäivä on vakava asia. Sitä vietetään pitkän kaavan mukaan ja usein matkustaen jonnekin eksoottiseen paikkaan. Vähimmäisvaatimus on mennä jonnekin sikakalliiseen ravintolaan pönöttämään.

Naapurit lähti viisveehääpäiväksi Kauaille. Toinen naapuri yksveepäivänä San Antonioon. Entiset naapurit aikanaan jätti alle puolivuotiian vauvan viikoksi hoitoon ja lähti juhlimaan hääpäivää Mauille. Olenkin useammalta taholta kuullut liki anelua siitä et sit kahden vuoden päästä meidänkin on pakko panostaa, onhan, onhan, onhan...


Meille – kotirotille – nyt vaan sopii tää yhdessä puuhastelu ja oleminen ja tekeminen. Hääpäiviä tulee ja menee, elämä on muualla kuin muutaman satasen päivällisessä tai paratiisisaarella. Paratiisisaareen menevät rahat me valitaan laittaa muihin asioihin ja se lastenvahdinhankkiminen ja kaikki se mikä siihen ulos lähtemiseen liittyy on nyt vaan niin – vaivalloista. 

hääpäivän herkkuja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...