Siirry pääsisältöön

juhlava viikonloppu

vähän sulanut mansikkasuklaarobottikakku



Jannujen synttäreinä puistossa oli päälle kolmekymmentä astetta ja kakun kuorrutus suli huolimatta kylmäkallevirityksistä ja varjoisasta katoksesta. Kivaa meillä oli silti. Ruokaa jäi, juomat meni; 12 tölkkiä kivennäisvettä, 24 tölkkiä kuplivaa mehua, 36 tavallista mehua, 3 pulloa viiniä...

kaikki valmiina


Bileitten jälkeen allekirjoittanut oli puhki. Sen verran energiaa se häärääminen ja leikkiminen ja tatskojen tekeminen ja systeemit vie. Pääasia oli se että illalla kaksikko totes yhteen ääneen juhlien olleen parhaat ikinä. 

tää jättiläisrantapallo oli ehdoton menestys

auton lavalla matkalla puistosta  kotiin 


Sunnuntaina hääpäivää juhlistettiin pihatöissä. Koottiin puutarhavaja ja perattiin lasten ulkolelut ja levitettiin koristehaketta ja leikeltiin ruusupensaita. Edelleen reiskat kolmekymmentä celsiusta. Grillissä paistui grillikylki ja lasissa viilensi mojito. Amerikkalaiselle hääpäivä on vakava asia. Sitä vietetään pitkän kaavan mukaan ja usein matkustaen jonnekin eksoottiseen paikkaan. Vähimmäisvaatimus on mennä jonnekin sikakalliiseen ravintolaan pönöttämään.

Naapurit lähti viisveehääpäiväksi Kauaille. Toinen naapuri yksveepäivänä San Antonioon. Entiset naapurit aikanaan jätti alle puolivuotiian vauvan viikoksi hoitoon ja lähti juhlimaan hääpäivää Mauille. Olenkin useammalta taholta kuullut liki anelua siitä et sit kahden vuoden päästä meidänkin on pakko panostaa, onhan, onhan, onhan...


Meille – kotirotille – nyt vaan sopii tää yhdessä puuhastelu ja oleminen ja tekeminen. Hääpäiviä tulee ja menee, elämä on muualla kuin muutaman satasen päivällisessä tai paratiisisaarella. Paratiisisaareen menevät rahat me valitaan laittaa muihin asioihin ja se lastenvahdinhankkiminen ja kaikki se mikä siihen ulos lähtemiseen liittyy on nyt vaan niin – vaivalloista. 

hääpäivän herkkuja
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää