Siirry pääsisältöön

mekko tekee paluun

vaatehuoneen löytöjä
mekko - GAP, jakku - Bryn Walker
laukku - Dooney & Bourke, sandaalit - Tory Burch


Paikallisgallupista päätellen en ole yksin, sillä koulubussipysäkillä jokainen äiti yhtyi mun mielipiteeseen; mekko ja pienet lapset ei kuulu yhteen. Ennen lasten syntymää vietin kesäni, noh kesämekoissa. Satunnaisesti kuljin hameessa, shortseissa en koskaan. Kesäasu oli mekko tai hame.

Sitten syntyi M. Muutaman kerran Fredde huomautti etten voi pyllistellä mekossa. Lattialla istuminen ja vaipanvaihtaminenkin oli hankalaa lyhyessä mekossa tai kapeassa hamosessa, puhumattakaaqn imettämisestä. Ostin shortsit. Täällä kun ihan oikeasti kukaan täyspäinen ei kulje kesällä pitkissä housuissa – oikeesti. Niin miehet kuin naiset käyttää kesällä shortseja (tai naiset mekkoa tai hametta), ihann yhtälailla työpaikalla kuin kaupungillakin. Taannoin seurasin yhden muoti- ja tyyliblogistin karibianristeilyä, enkä voinut olloa ihmettelemättä ettei tyypillä kertaakaan ollut shortseja asukuvissa, oltiin sentään lomalla - Karibialla. M täytti vuoden ja yritin uudestaan mekkoa. Taaperoni nosti niin mun, kuin omankin mekkonsa helmaa, ja hiveli mielellään mun takapuolta siellä mekon alla, eikä se mun pyllistelyn tarvekaan vähentynyt. Shortsit tuli ja jäi. Mekot säilöttiin hamosten kanssa vaatekaappiin.

Syntyi pojat ja mekot sai maatua vaatehuoneeseen. Lopulta keksin laittaa shortsit mekon alle, vähän samaan tapaan kuin tytöille laitetaan täällä fillarishortsit mekon alle. Jälkimmäisen tarpeellisuuden ymmärsin M:n roikkuessa rekissä synttärikutsuilla. M:lla oli yllään mekko. Alushousut tosin oli jääneet kotiin. Sen jälkeen M:lla on ollut ne pyöräilyshortsit niin mekon, kuin hameenkin alla - AINA. Viimeksi tänään mietin tätä asiaa O:n kevätjuhlissa. Näyttämön eturivissä kun istui O:n koulutoveri mekko korvissa. Pikkarit sillä kyllä oli jalassa, mutta kädet siellä pikkareissa. Totesin taas kerran että onneksi M:lla on aina ne shortsit siellä hamosen alla.

Vähän reilut seitsemän vuotta siihen meni. Seitsemän kesää kuljin shortseissa. Joko shortseissa ja paidassa, tai shortseissa ja mekossa. Välillä ostin uusiakin mekkoja, ja lopulta nekin jäi kuitenkin käyttämättä. Koska, pyllistely. Koska pienet sormet helman alla. Vasta tänä keväänä mekot ovat varsinaisesti palanneet garderoobiin. Fredde on useammankin kerran kysäissyt et mistä toikin mekko on tullut, ja vastaus on aina ollut sama - vaatehuoneesta. Edelleen ne pienet sormet pyrkii sinne mekon alle, mutta nykyään niitten omistajalle voi sanoa ettei niin voi tehdä. Kevät on ollut poikkeuksellisen lämmin, ja sen normaalin keväisen sateen, harmauden ja kylmän sään on korvannut paahtava helle. Mekko tulee todelliseen tarpeeseen.


Meillä ei enää ole taaperoita. Meillä ei enää ole leikki-ikäisiäkään. Huomenna meillä on kolme koululaista. Tervetuloa takaisin mekko!

mekko - Soma Intimates
sandaalit - Tory Burch

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...