Siirry pääsisältöön

mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

hups!


Isänpäivänä K oppi ajamaan ensin pyörää, ja vartti sen jälkeen kaksipyöräisellä potkulaudalla niin että molemmat jalat on yhtäaikaa laudalla. Kyllä sitä on hierottukin, kumpaakin taitoa. Edellisellä kerralla kun yritettiin ottaa siltä apupyörät pois se unohti polkea ja kaatui kolmen metrin sisään. Sen lisäks se nojas joko oikealle tai vasemmalle ja kaatui sen takia. O on edelleen sitä mieltä että menköön muut, hän liikkuu joko jalan tai sillä M:n vanhalla potkupaloautolla.



Yöllä meidän sänkyyn hiipi kaksi pikkumiestä. Toisen varpaita särki ja toinen lähti lojaalisuudesta hoitamaan asiaa veljensä kanssa. Lopputulemana mulla oli oikeassa kainalossa O ja vasemmassa K. Kahdeksan jälkeen kömmin varovaisesti jannujen välistä alakertaan, keitin kahvia ja nautin hiljaisuudesta. Jannut tuli ennen yhdeksää ja me pakattiin rantakamoja yhdessä. Meidän uimarantaretket muistuttaa mustalaisleirin siirtoa paikasta toiseen, onhan mukana aurinkosuojaa – enkä tarkoita rasvapurkkia, toki sitäkin on, kylmälaukkua, rantaleluja, pyyhkeitä, uimaleluja, tuoleja...


mustalaisleiri


Kun M ilmestyi alakertaan hetkeä ennen puoltapäivää oli muu jengi jo valmiina lähtöön. Puoliltapäivin me istuttiin autossa matkalla rannalle.

M saa uimavalvojalta ohjeet uimakokeeseen ja läpäisee sen







Koko osavaltioon on julistettu tulentekokielto. Se koskee niin avotulta, ilotulitteita kuin takkatultakin – ei niin että kellään olis varsinaisesti tarvetta lämmittää. Meillä on satanut viimeksi silleen ihan oikeesti kai huhtikuussa. Metsäpaloja on ollut jo kolmisensataa ja puiston puut näyttävät siltä kuin ne yleensä näyttävät elokuun lopulla. Kuivuus on polttanut ne nurmikentät joita ei kastella, lehdet putoavat puista ja ilmastoinnille on käyttöä. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi23. kesäkuuta 2015 klo 9.04

    Voi kuinka mukava kesäinen postaus. Mä olen niin koukussa blogiisi ja aina saan jutuistasi jotenkin niin hyvän mielen. Lapsesi ovat ihania ja itse äitinä olet kadehdittavan jaksavainen. Kuvasi piristävät aina mieltäni ja saan hetken haaveilla asumisesta samoissa maisemissa. Hauskaa lomaa teille! Mia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää