Siirry pääsisältöön

täysi-ikäinen

Mä näin unta että Fredde tuli mun luo ja ilmoitti haluavansa avioreon. Siinä unessa se oli täynnä vihaa. Kävelin pois ja mietin miten aloittaisin uuden elämän. Samana yönä Fredde näki unta. Siinä unessa M ilmoitti haluavansa muuttaa oikean isänsä luokse. Unessa ei selvinnyt kuka se oikea isä oli.

Keväällä 1993, 22 vuotta sitten olin hyvän ystävän lakkiaisissa. Mun vieressä seisoi salskea nuorimies jonka tunnistin tuoreen ylioppilaan isoveljeksi. Epähuomiossa se otti pöydältä mun skumppalasin ja tyhjensi sen.  Myöhemmin sinä kesänä se salskea nuorimies osoittautui teiden ritariksi pelastaessaan nuoren naisen autopulasta.

Neljä vuotta myöhemmin se salskea nuorimies odotti nuorikkonsa kanssa kirkon ovien aukeamista japanilaisen turistilauman kuvatessa vihkiparia. Oli lauantai. Oli kesäkuu. Sää oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. 

Tänään se sama avioliitto saavuttaa täysi-ikäisyyden.

Hetken se kerkesi elää varhaislapsuutta ennen kuin saavutti raivokkaan uhmaiän. Uhmaiässä se kokeili rajojaan tosissaan. Se heittäytyi lattialle ja ilmoitti lopettavansa. Se sanoi ettei se enää halunnut. Lopulta se kuitenkin halusi.

Sillä on ollut ne semiseesteiset alakouluvuodet. Ne oli niitä aikuisia vuosia kun elämä oli suuri seikkailu uudessa maassa.  Ja se on jopa selvinnyt murrosiän vuosista. Murrosikään se tuli poikien syntyessä. Murrosikä ei ollut helppo, mutta samalla niitä vuosia siloitti tietoisuus yhteisistä vuosista ja halu selviytyä, onnistua ja rakentaa.

Se avioliitto on vuosien saatossa oppinut vaikenemaan. Se ei enää haasta riitaa jokaisesta pikkuasiasta, vaan yrittää säästää sanomisen siihen kohtaan kun on aika sanoa. Puolin ja toisin. Hiljaa Fredde antaa mun vaatteitten maata työtuolin selkänojalla ja kävelee mun paperipinon ohitse vaikka mä tiedän että kummastakin se haluais sanoa. Mä taas yritän pitäytyä yhdessä tuolinselkänojassa ja yhdessä paperiläjässä. Yhtälailla mä olen hiljaa ja poimin puulastat ulos tiskikoneesta, ja samalla huuhtelen suurimmat roippeet lautasista, kauhoista ja kapustoista.

Se on oppinut antamaan toiselle tilaa, puhuttiin sitten ravintolaillasta, rentotutumisesta tai telkkarinkatsomisesta. Lupaa ei tarvitse kysyä. Menee jos tuntuu siltä että haluaa mennä. Fredde rentoutuu pesemällä autot ja siivoamalla. Se seisoo ulkona pesemässä autoja keskimäärin seitsemänä päivänä viikosta. Se ottaa oluen mukaan ja painelee pihalle työpäivän jälkeen. Mä istun koneella ja kirjoitan ja me ollaan yhdessä huonoja vanhempia ja istutetaan lauma katsomaan telkkaria. Illalla me maataan vierekkäin meidän aviovuoteessa. Mä katson tabletilta omaa sarjaa, Fredde omaansa.

Se on oppinut kunnioittamaan toista. Fredde ei ole koskaan sanonut musta rumaa sanaa kenenkään muun edessä. Puolihumoristinen puolison kritisoiminen muitten edessä kuulostaa rumalta, eikä se ole kenestäkään mukavaa. Mä saatan vinoilla julkisesti sen auto-ostoksista, mutta toisaalta jos ihminen ostaa kaksi autoa kolmessa viikossa ja kolme autoa vuodessa, on kai lupa todeta että se ostaa autoja useammin kuin monet vaatteita?

Meidän rakkaus ei ole raivokasta. Se ei enää roihua alkuaikojen intohimon jännittävällä liekillä. Se asuu arjessa. Se asuu yhteen hiileen puhaltamisessa, siinä huomaamattomassa kosketuksessa. Ja siinä että toista ymmärtää usein ilman sanojakin. Se elää niissä pienissä rakkaudenteoissa, siinä että ehtii tyhjentämään tiskikoneen ennen toista, tai siinä että ostaa kaupasta sen toisen lempiherkkua – pyytämättä.

On ollut aikoja jolloin on tahdottu rakastaa enemmän kuin rakastettu. On seisty toisen rinnalla niin myötä kuin vastamäessä ja nojattu selkä selkää vasten suurissa myrskyissä. Rakkaus asuu siinä että meistä on mukavaa olla toistemme kanssa, vielä kahdeksantoistavuotta myöhemminkin.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...