Siirry pääsisältöön

niistä tuli isoja

Kesäkuun ekan kunniaksi sataa vettä. Ei siellä kylmä ole, mutta märkää. Hyvä että on. Sadetta tarvitaan ja sateesta huolimatta edessä taitaa olla kuivin kesä vuosiin. Kuvernööri on julistanut jo hätätilan kuivuuden takia. Lämmöllä ja paisteella on nurjat puolensa.

Koko päivän ajan ees ja taas... bussipysäkille-lastenlääkäriin-kouluun-kauppaan-kouluun-toiseenkauppaan-toiseenkouluun-kotiin-kolmanteenkouluun-kiipeilysalille-kotiin. Samalla kuvaan.

Sunnuntaiaamuna joskus liian aikaisin kuulen pääni vierestä kaksi ääntä. Ne kertoo mulle että alakerran vessassa on käärmeitä. Mutisen unissani et ai oikeestiko? Ihan oikeesti ne molmennat vastaa. Hetken tuumaan pitäiskö kuitenkin nousta ja mihin numeroon soittaisin jos meillä oikeasti on vessassa käärmeitä; poliisille? Teksasissa on viime viikolla löytynyt matelijoilta vähän kaikkialta, tulvien takia. Tajuan kuitenkin esittää sen tärkeimmän kysymyksen; ”Onko ne eläviä?” – Ei oo. Mut tuu kattoo niitä! ”Tuun ihan kohta.” Nukahdan uudestaan.



Puoliyhdeksän jälkeen nousen ja hiivin alakertaan keittämään kahvia itselleni. Vastassa on ne kaksi poikaa jotka ilmoitti mulle vessan käärmeistä. Riemukkaasti ne ilmoittaa mulle kattaneensa aamiaispöydän. Ja niin ne on. Ne sanoo et aikuiset istuu vierekkäin niin lasten ei tartte tapella kuka istuu kenenkäkin vieressä. Meille on isot lautaset, K keittää mulle kahvia. Freddellä on kahvimukin paikalla shampanjalasi ja se hymyilee salaa. Itselleen ne on laittaneet melamiinilautaset, murokulhot, juomapullot. Juomapulloissa on vettä ja pirtelöpillit.



Ne auttaa mua laittamaan aamiaista. Hakee pakastimesta sämpylöitä ja kaivaa jääkaapista mansikat, juustot, makkarat ja voin. Hilloa tietysti myös. K ilmoittaa mulle kumartaen että frouvan kaffet olis nyt valmiit, mut varo, se on tosi kuumaa. Me istutaan pöytään ja ne voitelee itse leipänsä. Kaksikko latoo lautasilleen leivän lisäksi melonia ja mansikoita. Ne tekee itse.




Katson niitä siitä pöydän toiselta puolelta ja mietin että ne täyttää keskiviikkona viisi. Mun pojat. Isot ja osaavat. Syksyllä ne menee kouluun, ne isot ja osaavat. Yhtäkkiä olen varma siitä että ne on valmiita kouluun. Mun pojat.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...