Siirry pääsisältöön

elämäänsä kyllästynyt byrokraatti

maistuisko bussitädille kärpässieni?


Viime viikko meni palaveeratessa koululla tänään en käynyt koululla mutta juttelin Reksin kanssa puhelimessa. Draama bussitädin kanssa kun tuntuu jatkuvan eikä mun lapsi ole enää ainoa jolla on sen kanssa sukset ristissä. Tänään bussitäti ilmoitti lapsukaisille että niitten täytyy aamuisin mennä bussipysäkillä jonoon luokka-asteen mukaan.

Siis hetkinen… bussitäti vaatii ettei lapset saa jonottaa bussiin sisarustensa kanssa. Noin nopeasti ajatellen ei kai kauheesti väliä, mutta käytännössä aika moni viidesluokkalaisen vanhempi lähettää sen viidesluokkalaisen bussipysäkille tehtävänään huolehtia myös nuoremmat sisarukset koulubussiin, puhumattakaan siitä että ne pienet tykkää istua isosiskon tai veljen kanssa siellä bussissa. Naapurin Daniel tai Amelia pitää bussitätsän mielestä erottaa nuoremmista sisaruksistaan. Bussitäti vetoaa turvallisuuteen. Siis kenen turvallisuuteen? Miksi viisivuotiaan on vaarallista istua seitsemän, kahdeksan, yhdeksän tai kymmenvuotiaan isosisaruksensa kanssa.

Yritin keskustella bussitädin kanssa, mutta bussitäti ei ollut halukas keskustelemaan. Kysyin miksi? Bussitädin vastaus oli että koska hän haluaa niin. Soitin ensin koulukuljetuksiin ja sen jälkeen Reksille. Koska bussitäti haluaa ei ole riittävä syy yhtään mihinkään. Ei ainakaan siihen että me vanhemmat yritetään naamulla järjestää sata lasta bussitädin haluamaan järjestykseen.


Don Quixote jatkaa taisteluaan bussitädin byrokratiaa vastaan. Miksi, oi miksi meillä ei voi olla se sama mukava bussisetä kuin aina ennenkin?

...vai suloinen soija?


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Karlis9. syyskuuta 2015 klo 5.17

    Voi apua, mikä bussitäti. Hänen ei olisi ehkä hyvä työskennellä lasten kanssa... Toivottavasti tilanne ratkeaa pian. Jatko-osaa odotellessa ;)

    VastaaPoista
  2. Anna R9. syyskuuta 2015 klo 13.30

    Koulubussinkuskeiksi ei taida valitettavasti hakeutua penaalin terävimmät kynät ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa9. syyskuuta 2015 klo 18.19

      Ei taida ei. Sinällään siitä maksetaan kyllä paljon paremmin kuin monesta muusta hommasta. Koko kesän ne on mainostaneet että $21.95/tunti ja täydet benefitsit...

      Poista
    2. Anna R9. syyskuuta 2015 klo 22.45

      Oho, aika hyvin. On niillä tietysti hyvin vastuullinen työ. Toivottavasti se teidän kuski vähän relaa, muuten melkoisen pitkä vuosi hänelläkin tiedossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää