Siirry pääsisältöön

viikonlopun kuulumiset

nykyään musta tuntuu usein tältä


Vauvanhoito uuvuttaa ihmisen, enkä nyt viittaa naapurin lapsiin, vaan tohon nelijalkaiseen. Lauantaina Fredden siivotessa autotallia allekirjoittanut vetäs muutaman tunnit tirsat ja sunnuntaiaamuna nukuin tukevasti onneni ohi Fredden katsoessa Martan kanssa formulaa. Mä ilmestyin alakertaan kymmenen jälkeen eikä me ehditty enää kirkkoon. Kirkon sijasta me syötiin kurpitsavohveleita aamiaiseksi, mä valvoin M:n kotitehtäväsessiota ja me lähdettiin kaatopaikalle.

M tekee "Key Time" läksyjään


Meidän lähikaatopaikka, ns. ”Transfer Station” on paikka jonne kaikki kaatopaikka kama mätetään suoraan rekkoihin sekalaisena sillisalaattina. Sitten on näitä hienompia, uusia kaatiksia jossa kaikki lajitellaan. On tavaroita joita ei sinne peruskaatikselle saa edes viedä, kuten kodinkoneita, ilmastointilaitteita tai liuottimia.

ensin vaakaan




sekajäte menee tänne

Fredde on käynyt Tukwilan jäteasemalla ennenkin lasten kanssa. Mä en ole siellä koskaan ollut ja olin suoraan sanottuna aika vaikuttunut.




ja uudestaan vaakaan


$22 kiitos



Vaikka elohopea edelleen kohoaa välillä jopa kolmenkympin tuntumiin on ilmassa syksyn tuntua, etenkin aamuisin meidän kävellessä laumana bussipysäkille. Martta on edelleen bussipysäkin stara ja sitä tahtoo taputella niin lapset kuin aikuisetkin.

matkalla kouluun


Tänä aamuna pysäkillä oli perhe toisen bussireitin alueelta. Niitten bussimatka kestää aamuisin kymmenen minuutin sijasta reilut puolituntia bussin kurvatessa niitten alueelta kauas koulun ohitse ja taas takaisin. Perheellä on kävelymatka myös meidän pysäkille ja siksi bussin vaihtaminen käy järkeen. Tänä aamuna meidän bussitädin touhuja tarkkailtuaan ne kuitenkin kuiskas mulle että tää meidän bussihan on kuin vankikuljetus tai keskitysleirille vievä juna. Kukaan ei uskalla hymyillä, saati puhua ja täti simputtaa lapsia sinne ja tänne. Myönsin auliisti olevani samaa mieltä.




Maanantaina pesen pyykkiä ja keskityn työnhakuun. Iloisena yllätyksenä maanantaiaamulle tuli haastattelukutsu. Työnhakeminen käy työstä. Haluan pysyä terveydenhuollon parissa, mutta yhdistää siihen entisen työkokemukseni assarin työstä. Haen siis lähinnä terveydenhuollon asiakaspalvelutöitä ja osastosihteerin hommia. Niin kuin työnhakeminen aina, on tämäkin vuoristorataa. Välillä ollaan huipulla kun saadaan haastattelukutsu ja sitten murheen ikeessä kun homma menee ohi tai ei pääse edes haastatteluun. Edellisessä haastattelussa tyssäsi rekrytointiosaston puhelinhaastatteluun, aika monessa työssä jo kauan ennen sitä. Vaikka kotiäitiys on täällä ihan normaali osa monen naisen työhistoriaa, päättyy monen työpaikan hakeminen näihin kotona vietettyihin vuosiin sanoin; ”Haemme tuoreempaa kokemusta...”

käytiin me sunnuntaina kaupassakin

 

Kommentit

  1. Kovasti zemppiä työhakuun! Oma kolmoseni, joka teki kiitettävän dippatyön jäte/puhdasvesijutuista ja valmistui upein arvioin Aalto yliopistosta, on ollut heinäkuun alusta saakka työtön. Suomessa asiat ja etenkin talous ihan kuralla. Sattuu.
    Martta superihana!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...