Siirry pääsisältöön

varas joka ei pidä tomaateista

maku ei miellytä syöjää!


Takapihan kasvimaata ympäröi kanaverkkoaita. Se on siinä suojelemassa mun porkkanoita, tomaatteja ja salaattia kuistinalustan asukkaalta, meidän parhaalta ystävältä Hoppityltä. Hoppityllä on pitkät korvat ja ihanat nappisilmät. Syököön koristemansikat ja saniaiset, ja mun puolesta saa olla kuistin alla kojooteilta turvassa.

Etupihalla vierailee peurat. Ne tyypit jotka vaan stondailee siinä ja vilkuilee vaivihkaa sisään ikkunasta. En mä tiedä miks ne viihtyy meidän etupihalla kun ei siellä ole niille edes mitään syötävää, peuranruoka kun on jo aikaa sitten vaihdettu kaatajiin ja muihin vähemmän maukkaisiin vaihtoehtoihin, eikä ne joko ole tajunneet että takapihalla on kasvimaa tai sitten niillä ei vaan ole pokkaa. Veikkaisin ensimmäistä.

Olin siis vähän yllättynyt kun aloin löytämään kasvimaalta vähän syötyjä tomaatteja. Sellaisia joista joku on haukannut ison palasen ja sen jälkeen hyljännyt niin haukatun palasen kuin tomaatinkin. Löysin tomaatin jota oli selvästi maisteltu vähän enemmänkin ja sen jälkeen syljetty pois suusta. Lauman kanssa päiviteltiin pureskeltuja tomaatteja ja pohdittiin kuka niitä käy maistelemassa. Joku jota punainen väri viehättää, mutta maku on kuitenkin kerrassaan luotaantyötävä. Muistan miten lapsuudessa meidän silloinen koira löysi kirsikkaliköörisuklaat ja maistoi jokaista todeten että yhtä pahoja koko rasiallinen.


Kunnes... Aamulla kasailin Martalle kuljetuskenneliä pihalla ja Fredde kuuli tomaattipuskasta kummaa ääntä. Siellähän se. Tomaatin oksalla istumassa, pieni maaorava. 






Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää