varas joka ei pidä tomaateista

maku ei miellytä syöjää!

Takapihan kasvimaata ympäröi kanaverkkoaita. Se on siinä suojelemassa mun porkkanoita, tomaatteja ja salaattia kuistinalustan asukkaalta, meidän parhaalta ystävältä Hoppityltä. Hoppityllä on pitkät korvat ja ihanat nappisilmät. Syököön koristemansikat ja saniaiset, ja mun puolesta saa olla kuistin alla kojooteilta turvassa.

Etupihalla vierailee peurat. Ne tyypit jotka vaan stondailee siinä ja vilkuilee vaivihkaa sisään ikkunasta. En mä tiedä miks ne viihtyy meidän etupihalla kun ei siellä ole niille edes mitään syötävää, peuranruoka kun on jo aikaa sitten vaihdettu kaatajiin ja muihin vähemmän maukkaisiin vaihtoehtoihin, eikä ne joko ole tajunneet että takapihalla on kasvimaa tai sitten niillä ei vaan ole pokkaa. Veikkaisin ensimmäistä.

Olin siis vähän yllättynyt kun aloin löytämään kasvimaalta vähän syötyjä tomaatteja. Sellaisia joista joku on haukannut ison palasen ja sen jälkeen hyljännyt niin haukatun palasen kuin tomaatinkin. Löysin tomaatin jota oli selvästi maisteltu vähän enemmänkin ja sen jälkeen syljetty pois suusta. Lauman kanssa päiviteltiin pureskeltuja tomaatteja ja pohdittiin kuka niitä käy maistelemassa. Joku jota punainen väri viehättää, mutta maku on kuitenkin kerrassaan luotaantyötävä. Muistan miten lapsuudessa meidän silloinen koira löysi kirsikkaliköörisuklaat ja maistoi jokaista todeten että yhtä pahoja koko rasiallinen.

Kunnes... Aamulla kasailin Martalle kuljetuskenneliä pihalla ja Fredde kuuli tomaattipuskasta kummaa ääntä. Siellähän se. Tomaatin oksalla istumassa, pieni maaorava.