Siirry pääsisältöön

polvillaan windows officen edessä

Rikas rakas vihamies ja elämänkumppani Windows tekee jotakin säätöä - taas kerran - ja mun hieno Office 2013 on toistaiseksi lakannut toimimasta. Sopii toivoa että se ennen automaattista ikkunan sulkemista tallensi sen juuri kirjoittamani vastineen Laura Saarikosken kolumniin, tai ehkä korkeammat voimat yrittää kertoa mulle ettei kannata tunkea melonia nenään ja mouhota vaan ohittaa kyseinen kirjoitus olankohautuksella, ja sillä että maailmaan mahtuu mielipiteitä. Teinhän niin silläkin kerralla kun Hesari kertoi pohjois-kalifornialaisen koulujärjestelmän ajavan lapset itsemurhiin.

On torstai ja edelleen katson hämmentyneenä naamiksen listaamaa statistiikkaa mun edelliselle kirjoitukselle... Numerot on hämmentäviä. Onhan kysymyksessä pikkublogi eikä mikään vakavastin otettava suunnannäyttäjä, harrastus ja terapiamuoto eikä mikään ammatti. Moni on kiittänyt, onhan kysymyksessä monen vanhemman suurin stressinaihe, tai ainakin yksi niistä suurista syyllisyydentunnon kehittäjistä.



Eilen oli työhaastattelu ja luulen että se meni hyvin. Aika näyttää tärppääkö vai ei. Edellisestä haastattelusta toiseen paikkaan tiesin jo puolivälissä haastattelua ettei siitä tule mulle työpaikkaa. Mä en pitänyt haastattelijasta eikä haastattelija musta yhtään sen enempää. Toisaalta on mulla ennenkin ollut hyvin menneitä haastatteluja ja tilanne jossa rekrytoiva esimies toteaa et oli tosi kivaa tavata ja kyllä olit mukava, mutta ylipätevä-alipätevä tähän hommaan.

Martta nukkuu mun jaloissa peuhattuaan aamukuudesta. Illalla me mennään taas leikkimään koiranpentujen kanssa.

se kasvaa silmissä, se Martta

Kommentit

  1. Haluan ehdottomasti lukea vastineesi siihen kolumniin - itsekin semmoisen innostuin kirjoittamaan, mutta toki ranskalaisesta näkökulmasta. Kerro ihmeessä lisää mahdollisesta työpaikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron pian lisää, kunhan tiedän kuinka käy. Kirjoitin tänään uuden vastineen, vähän samalta pohjalta kuin sinäkin mutta amerikkalaisesta näkökulmasta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...