Siirry pääsisältöön

haaveillen


Vuodesta 2006 me ollaan käyty täällä kahdeksan kertaa, yhteensä 35 päivää ja aina tässä paikassa on jotakin yhtä ihanaa ja rauhoittavaa ja... mua ei haittaa sataa tai paistaa, on tyyntä tai myrskyä... Me ollaan oltu täällä sumussa, auringossa, sateella, myrskyssä ja jopa pakkasella. Tällä kertaa säät hellii meitä ja huolimatta siitä että eletään jo kalenterinkin mukaan syksyä on täällä aurinkoista ja lämmintä...

Jokaisella kerralla me löydetään itsemme miettimässä samaa... minkälaista täällä olis asua? Minkälaista täällä olis omistaa ihan oma talo. Siihen tarvitaan lottovoitto, mutta haaveilu on kivaa... me ostettais tämä talo, kyllähän vanhat ihmiset tän homeisen vajan meille myis kun tarjois tarpeeksi... lanattais tää maantasoon ja rakennettais tilalle uusi käytännöllinen talo... alakerrassa autotallit ja kodinhoitotilat ja hiekan poispesulaarit suodattimineen, seuraavassa kerroksessa iso ja kodikas keitiö ja oleskelutila ja valtava terassi  ja ylimpänä makkarit... Sellainen siitä tulis, meidän talosta meren rannalla.

Elämä näinä rantaviikonloppuina on vaan sellaista elokuvaonnellista... lapset leikkii hiekalla ja Koira häärää ympärillä, kyllä mä voisin elää elokuvaonnellista elämää... Juu, kyllä mä olen realisti ja ymmärrän että arkipäivä on arkipäivää ihan missä tahansa ja romantiikka saattais kummasti karista marraskuun tuulissa ja pimeydessä kun kukaan ei leiki vaan kikki vaan tappelee. Silti mä voisin elää täällä, varmasti voisin!
Haaveilujuomaa

Kuplavettä skumppalasista


K nautiskelee auringosta Koiran kanssa


Uusilla tossuilla pääsee ihan varmasti kovempaa...



Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää