Sanoja lisää myöhemmin...
Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
<3!
VastaaPoista<3
VastaaPoistaIhana :)
VastaaPoistaNiin on :)
PoistaKomppaan edellisiä: IHANAA!!! ❤ ❤ ❤
VastaaPoistaKiitos!
PoistaVoi pientä keijua!!!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaIhana pieni balleriina! :)
VastaaPoistaNiin on :)
PoistaMusta toi kuva on jotenkin niin koskettava. Keijuprinsessa varmistaa, että ne siivet on varmasti siellä missä pitääkin. Suloinen ballerina!
VastaaPoistaMulla on kyyneleet silmissä kun sitä katson... M ei tiennyt että kuvaan salaa lasin takaa verhon rakosesta :)
PoistaTää kuva on jotain niin kaunista. Itse varmaankin printtaisin tällaisesta kuvasta useita kopioita, jotta jokaisena huonona hetkenä löytäisin keijun piristämään päivää.
VastaaPoista-Minna
Hyvä idea Minna :)
PoistaNiin koskettava kuva! Kyyneleet tulvahti silmiin liikutuksesta, vaikka teitä en edes tunne. Ehkä hieman saattaa mielialaan vaikuttaa se, että olen viettänyt sun blogimaailmassa tänään MONTA tuntia kahvikuppi kourassa kun omat lapset lähtivät isänsä luokse isänpäivän viettoon. Ihan todella en ole aamupäivän jälkeen tehnyt muuta kuin maannut sohvalla sun blogimaailmassa. On aina niin ihanaa kun löytää blogin joka on vaan pakko lukea alusta loppuun ahmimalla :)
VastaaPoistaMusta tuntuu aina silloin kun törmään vastaavaan blogiin että luen jännittävää kirjaa... näissä "blogikirjoissa" on vaan se hyvä puoli että ne jatkuu vielä senkin jälkeen kun on saanut kaiken luettua :)
PoistaToivottavasti tällä kerralla jatkuukin! Mulle on kaksi kertaa käynyt niin että kun olen saanut kahlattua jonkun aivan ihanan blogin alusta loppuun niin se onkin loppunut kokonaan... arvaa turhauttiko :D
PoistaSe verran oon itse koukussa tähän, että tuskin maltan lopettaa :)
Poista