Siirry pääsisältöön

tanssia ja balettia

Joskus meidän aamut on niin maanisia että itseäkin hirvittää... kello on varttia yli kahdeksan ja meillä on jo paistettu leipää, leivottu pari omenakakkua, syöty aamiaista, katsottu telkkaria, vaihdettu vaippoja, tyhjennetty ja täytetty tiskikone... NYT on mun vuoro, kuppi kahvia ja läppäri, kakarat hiljaa – hetkeen en palvele yhtään ketään jos ei tuu verta.

Leipätaikinan teen illalla ja paistan aamulla

Lounaaksi omena"kakkua"
Harvinaisen autistista päivää seurasi tietysti autistinen yö... me valvottiin ja me heräiltiin ja... tehtiin käytännössä aika tarkkaan kaikkea muuta paitsi nukuttiin. Aamusta päätin että saavat terapiassa tänään keskustella nukkumisesta. Kyllähän mä ymmärrän että se on tää koulunalku joka tekee tän kaiken, ja että se on ohimenevää, mutta uniongelmat ei oo ohimeneviä, ne tuntuu meillä olevan enneminkin ikuisia.


Eilen tehtiin taas myös jonoja - sukista
Me löydettiin meidän ballerinalle balettikoulu ja nyt mä pääsen vihdoinkin keskustelemaan muitten vanhempien kanssa balettitunneista. Tuntuu orvolta kun oma lapsi harrastaa vaan toimintaterapiaa ja puheterapiaa ja sos.taitojenryhmää ja koulua ja psykologia... tai siis on vaikeeta jutustella muitten vanhempien kanssa kun ei oikein ole sitä yhtymäkohtaa.  Muut tanssii ja ratsastaa ja käy taidetunneilla.

Pitkään ensin harkittiin että tuleeko liikaa kun sillä on tosiaan koulua 22.5 tuntia viikossa – siis koulua, EI päivähoitoa – sit terapioita siihen päälle 5 tuntia... Mutta se on niin innoissaan ja onhan se harrastus vapaa-aikaa ja... Sen jälkeen metsästettiin sellaista tanssikoulua josta löytyis M:lle sopiva ryhmä sellaiseen aikaan joka sopii meidän aika tukkoiseen kalenteriin ja eilen se sitten löytyi... tilaakin vielä oli siinä ryhmässä ja eilen illalla täyttelin kaavakkeita ja tilasin sille oikeanlaisia releitä... niillä on siellä tarkat säännöt siitä miten pukeudutaan ja kaikilla oppilailla on samanlaiset jumppapuvut ja sukkahousut ja tossut ja steppikengät... Meidän säästökuuri vähän tästä kärsi, kun 8 viikkoa maksaa $135 ja ne vaatteet päälle...

Kohta pikainen opepalaveri Suomikoulun taideopettajan kanssa, puoliltapäivin M:n kouluun tutustumaan uuteen opettajaan ja hakemaan koulutarvikelista – sekin taas maksaa, ne tarvikkeet siis – sit M terapiaan ja jossakin vaiheessa sinne balettikouluun viemään rahaa ja paperit. Illalla oon luvannut pizzaa... saa nähdä tekeekö sen pizzan pizzamestan Jose vai ihan minä itte...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...