Siirry pääsisältöön

tänään olen aika tylsä


Se olis sitten niinku perjantai ja viimeinen vapaa viikonloppu suunnilleen koko syksynä... AINA on jotakin joko lauantaina tai sunnuntaina tai molempina. Synttäreitä, olutjuhlia, halloweeniä, lisää synttäreitä, kurpitsaretkiä... Tänä viikonloppuna kalenteri ammottaa tyhjyyttään... ehditään lenkille ja kirkkoon ja...

Eilisen illan istuin kuuntelemassa koulupiirin näkemyksiä ja suunnitelmia... käytännössä meille tarjottiin kaksi vaihtaria, joista se jälkimmäinen on se minkä olin itse jo vanhempana ajatellut itsenäisesti toteuttaa eli koulualueiden rajoja muokattaisiin niin että osa lapsista siirtyy toiseen tai toisiin kouluihin. Se toinen vaihtari olis siirtää kaksi luokka-astetta toiseen kouluun ja se nyt on mun silmissä aivan järjenvastaista laittaa lapsia vaihtamaan koulua useampaan kertaan... huonoimmassa tapauksessa lapset joutuisivat käymään kolmessa vuodessa kolmea eri koulua... Toivon siis että se eka vaihtari toteutuu ja jos ei niin toimin itsenäisesti.

Vielä vähän aiheesta paasatakseni niin se eka luku 713 ei ole koulun oikea kapasiteetti vaan kapasiteetti tukitoimin ja väliaikaisin luokkahuonein, oikea kapasiteetti on alle 500 oppilasta. Kumpaan kouluun haluaisit oman lapsesi kun opetuksen laatu on molemmissa ihan yhtä hyvää numeroiden perusteella?

Aamu meni kipeällä jalalla lenkkeillessä, periaatteella ”sillä se lähtee millä tulikin”... ja opettajien kanssa kokoustaessa. Nyt on kokoustettu ja kuulumisetkin vaihdettu ja tassu jäähauteessa ja pojat nukkumassa ja vain tiskikone hurruuttaa taustalla – ihana hiljaisuus... Ne on siis alkaneet taas nukkumaan, siis molemmat ja aina silloin kun mulla on ne mahdollisuus unille laittaa eli käytännössä torstaisin ja perjantaisin. Hyvä että nukkuvat kun O:n päivä alkoi sellaisella elämän tuskalla että oksat pois... mikään ei ollut hyvin ja jätkä kulki mun perässä ulisten ja ulvoen ja maahan heittäytyen ja... lopulta tyrkkäsin sen ulos meidän makkarista ja jätin huutamaan oven toiselle puolelle siksi aikaa että sain nyittyä vaatteet päälle (on se aina parempi vaihtari kuin nippusiteet ja jeesusteippi – eikö?).

Illalla M:n terapian jälkeen tulee vieraita... ajattelin tehdä kanapadan ja omenapiirakkaa – ihan tylsiä ruokia ilman mitään hohtoa tai haastetta - vaikeusaste nolla miinus. Tänne ei siis tänään kuulu oikeastaan yhtään mitään. Ei erityisen hyvää tai huonoa tai edes mitään siltä väliltä... olla möllötetään, eikä ole mitään sen kummempaa päivän polttavaa puheenaihettakaan - olen ihan järkyttävän tylsä kun mulla ei edes ole mitään mielipidettä yhtään mistään tänään.

M juttelee pojille odottaessaan koulubussia

M:n takki - Northface, villatakki - Mini Boden, mekko - Circo by Target,
legginsit - Gap ja kengät - Crocs

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää