Siirry pääsisältöön

syksyn eka aamu


Eka kouluaamu, kiirettä ei ainakaan tule kun kaikki oli pystyssä jo kauan ennen kuutta – bussi tulee ovelle vähän jälkeen kahdeksan. Kaikkia jännittää, ensimmäistä kertaa M ei riehu vaan osaa kertoa että häntäkin jännittää... puhutaan siitä kuinka opettajiakin jännittää aina ekana koulupäivänä ja kaikkia muitakin oppilaita. Se istuu reppu selässä, kengät jalassa ja valmiina lähtöön, kello on 7:40.

Ai miten niin valmiina?
Bussi on myöhässä niin kuin aina ekana kouluaamuna ja bussikuski iloisesti kertoo kuinka häneltä on jäänyt puolet lapsista löytämättä... onneksi löysi meille – toivottavasti löytää kouluun... M hyppäs reippaasti bussiin ja suurin jännitys tais karista sillä hetkellä kun keltainen bussi ilmestyi näköpiiriin.

Sää on ekaan kouluaamuun sopivan syksyinen...
kylmää ja märkää, iltapäivällä pitäis kuitenkin olla jo lämmintä.

O ja K odottaa sitä bussia myös...


Sinne meni...
Tässä mä nyt istun, ihan rauhassa juomassa aamukahvia ja pojat katsoo Bob The Builderia, odottelen auton tuulilasin vaihtajaa ja suunnittelen junaradan rakennusta tattien kanssa.


Päivän huumoripala... kouluun ei saa viedä EDES leikkiaseita...


Kommentit

  1. Mun mies vei lapsena metsästyskiväärin Show and Telliin. Käveli vielä monta kadunpätkää kouluun pyssy kädessä, kukaan ei reagoinut. Näin villissä lännessä vielä 80-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no ihan aiheestahan se kai tossa lukee ja tiedän paljonkin perheitä joissa on ase ja meillekin on sellainen tulossa harrastuskäyttöön :)

      Poista
  2. Onnea uudelle blogille ja uudelle elämänvaiheelle sen myötä!

    VastaaPoista
  3. Hyvää koulun alkua! Ja onneksi lauantaina selvisitte kovalla säikähdyksellä, kyllä mahtoi olla kuitenkin järkytys se ikkuna-juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli se järkytys ja on vieläkin, huolimatta siitä että tähän oltiin varauduttu ja ikkunan avaaminen estetty.

      Poista
  4. Voi miten suloinen koulutyttö! Tosi ihana on myös tuo viimeisen kuvan tunnelma, pojat omissa asennoissaan ja koirakin paikalla päivystämässä. Mahtavan näköinen sohva, kun siihen mahtuu tuon ikäinen oikein mahalleen lekottelemaan noin päin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eilen oli kiva päivä ja se tosiaan näkyy tossa kuvassa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...