Siirry pääsisältöön

tiedossa vapaus


Laitoin M:n opettajalle sähköpostin tästä mun ison koulun kauhusta ja Ms Tiffany otti jutun heti asiakseen ja lupasi laittaa ton läheisen pikkukoulun rehtorille sähköpostia meidän perheestä... se on ennen ollut siellä töissä ja tuntee rehtorin ihan henk.koht. Ms Tiffany oli samaa mieltä siitä ettei 900 oppilaan koulu laitos ole oikea paikka meidän lapselle... no eihän se siis ole oikea paikka yhtään kenenkään lapselle, mutta ei etenkään näille meidän kummajaisille.

Prinsessa M kokee telkkaria
Meidän asukasyhtiön FB sivuilla on äänestys tän kouluongelman ratkaisemisesta... vaihtoehdot: a) haluan lapseni tähän massakouluun b) siirrän itse lapseni muualle c) koulupiiri siirtäköön kaikki meidän alueen lapset toiseen kouluun tai kouluihin d) koulupiiri siirtäköön osan koulun oppilaista muihin kouluihin parhaaksi katsomallaan tavalla... JA ihmiset äänestää – arvatkaa – vaihtoehto a:ta... ja koulu paisuu kuin pullataikina kun kaikki jääräpäisesti haluaa oman lapsensa just siihen kouluun. En tajua.

Kohta lähden lenkille kostealle tuoksuvaan metsään, saa nähdä palaanko sieltä taas kirjoittamaan ajateltuani metsässä tunnin verran...

Mua hirvittää viedä tää lauma hoitoon, siis oikeesti hirvittää, enkä mä oikeesti ole se äiti joka ei pysty päästämään lapsistaan irti... mä vaan pelkään et pojat tuhoaa koko talon ja ne ei nuku ollenkaan ja huomenna aamulla lapset on valjaissa oven ulkopuolella ja kaulassa lappu – viekää pois älkääkä koskaan, ikinä tulko takaisin.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...