Siirry pääsisältöön

uusi ope vol.2


Kello on vähän vaille seitsemän, M on nukkunut ekaa yötä omassa huoneessaan ihan yksin ja mä patjalla oven ulkopuolella. Ne työsti tätä asiaa terapiassa ja se onnistui – ainakin kerran... toivottavasti myös jatkossa! M:lle ominaisesti tosin sitä patjaa ei siirretty huoneessa pikkasen vaan suoraan ovesta ulos... härkää sarvista, vai miten se meni...

M:n ovi auki, vieressä lasten kylppärin ja poikien huoneen ovet...
Koira on vähän hämmentynyt sängyn uudesta sijoituksesta...
Lapset on syöneet ekan aamupalansa, viipaleet omena”kakkua” ja banaania. M valittaa että K haisee pissalle... niin no, tottakai se vähän tuoksahtaa kun en oo vielä vaihtanut poikien vaippoja... Aloitan O:n vaipasta ja K tulee siihen viereen ja käy makaamaan lattialle odottamaan omaa vuoroaan, mun pojat... Siinä hetkessä se tulee taas, se hämmennys ja valtava ilo siitä että just mä olen saanut kaksi lasta kerralla, mulla on tässä lattialla kaksi pientä poikaa odottamassa vaipanvaihtoa, niitä ON kaksi, siis KAKSI... se on oikeesti ihan käsittämätöntä. Hetken mietin miltä pojista itsestään mahtaa tuntua, toisaalta eihän ne varmasti vielä tajua että kaikilla lapsilla ei ole siinä vieressä toista samanlaistaerilaista. Toista joka on ihan saman ikäinen ja aina siinä, aamun herätyksestä illan viimeiseen hetkeen ennen nukahtamista... minkälaista on olla kaksonen? Anyone?

Mä meen tänään töihin, tapaan mun uudet oppilaat ja niitten vanhemmat – koulun syyspiknikillä. Mä en oo yhtään hyvä tällaisissa ryhmätilaisuuksissa jossa on tarkoitus tutustua... mua hirvittää... Mä saan melekin paniikkokohtauksen kun mietin et tulee lämmin päivä ja siellä on kuitenkin niin lämmintä ettei mun henki kulje ja joudun istumaan sisällä ja... apua!!!! Mä olen tänään se uus ope toivotavasti onnistun näyttämään edes puoliksi niin rauhalliselta ja pätevältä kuin se M:n uusi ope eilen. Sit kun se koulu oikeesti alkaa ja mä opetan ei mua jännitä yhtään, mä vaan jännitän tällaisia puolihajanaisia massatapahtumia, etenkin kun oon aivan järjettömän huono ihmisten nimien kanssa... ja sit se kaikki tuntee apinan, apina ei ketään efekti...




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää