Siirry pääsisältöön

uusi ope vol.2


Kello on vähän vaille seitsemän, M on nukkunut ekaa yötä omassa huoneessaan ihan yksin ja mä patjalla oven ulkopuolella. Ne työsti tätä asiaa terapiassa ja se onnistui – ainakin kerran... toivottavasti myös jatkossa! M:lle ominaisesti tosin sitä patjaa ei siirretty huoneessa pikkasen vaan suoraan ovesta ulos... härkää sarvista, vai miten se meni...

M:n ovi auki, vieressä lasten kylppärin ja poikien huoneen ovet...
Koira on vähän hämmentynyt sängyn uudesta sijoituksesta...
Lapset on syöneet ekan aamupalansa, viipaleet omena”kakkua” ja banaania. M valittaa että K haisee pissalle... niin no, tottakai se vähän tuoksahtaa kun en oo vielä vaihtanut poikien vaippoja... Aloitan O:n vaipasta ja K tulee siihen viereen ja käy makaamaan lattialle odottamaan omaa vuoroaan, mun pojat... Siinä hetkessä se tulee taas, se hämmennys ja valtava ilo siitä että just mä olen saanut kaksi lasta kerralla, mulla on tässä lattialla kaksi pientä poikaa odottamassa vaipanvaihtoa, niitä ON kaksi, siis KAKSI... se on oikeesti ihan käsittämätöntä. Hetken mietin miltä pojista itsestään mahtaa tuntua, toisaalta eihän ne varmasti vielä tajua että kaikilla lapsilla ei ole siinä vieressä toista samanlaistaerilaista. Toista joka on ihan saman ikäinen ja aina siinä, aamun herätyksestä illan viimeiseen hetkeen ennen nukahtamista... minkälaista on olla kaksonen? Anyone?

Mä meen tänään töihin, tapaan mun uudet oppilaat ja niitten vanhemmat – koulun syyspiknikillä. Mä en oo yhtään hyvä tällaisissa ryhmätilaisuuksissa jossa on tarkoitus tutustua... mua hirvittää... Mä saan melekin paniikkokohtauksen kun mietin et tulee lämmin päivä ja siellä on kuitenkin niin lämmintä ettei mun henki kulje ja joudun istumaan sisällä ja... apua!!!! Mä olen tänään se uus ope toivotavasti onnistun näyttämään edes puoliksi niin rauhalliselta ja pätevältä kuin se M:n uusi ope eilen. Sit kun se koulu oikeesti alkaa ja mä opetan ei mua jännitä yhtään, mä vaan jännitän tällaisia puolihajanaisia massatapahtumia, etenkin kun oon aivan järjettömän huono ihmisten nimien kanssa... ja sit se kaikki tuntee apinan, apina ei ketään efekti...




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää