Siirry pääsisältöön

uusi ope vol.2


Kello on vähän vaille seitsemän, M on nukkunut ekaa yötä omassa huoneessaan ihan yksin ja mä patjalla oven ulkopuolella. Ne työsti tätä asiaa terapiassa ja se onnistui – ainakin kerran... toivottavasti myös jatkossa! M:lle ominaisesti tosin sitä patjaa ei siirretty huoneessa pikkasen vaan suoraan ovesta ulos... härkää sarvista, vai miten se meni...

M:n ovi auki, vieressä lasten kylppärin ja poikien huoneen ovet...
Koira on vähän hämmentynyt sängyn uudesta sijoituksesta...
Lapset on syöneet ekan aamupalansa, viipaleet omena”kakkua” ja banaania. M valittaa että K haisee pissalle... niin no, tottakai se vähän tuoksahtaa kun en oo vielä vaihtanut poikien vaippoja... Aloitan O:n vaipasta ja K tulee siihen viereen ja käy makaamaan lattialle odottamaan omaa vuoroaan, mun pojat... Siinä hetkessä se tulee taas, se hämmennys ja valtava ilo siitä että just mä olen saanut kaksi lasta kerralla, mulla on tässä lattialla kaksi pientä poikaa odottamassa vaipanvaihtoa, niitä ON kaksi, siis KAKSI... se on oikeesti ihan käsittämätöntä. Hetken mietin miltä pojista itsestään mahtaa tuntua, toisaalta eihän ne varmasti vielä tajua että kaikilla lapsilla ei ole siinä vieressä toista samanlaistaerilaista. Toista joka on ihan saman ikäinen ja aina siinä, aamun herätyksestä illan viimeiseen hetkeen ennen nukahtamista... minkälaista on olla kaksonen? Anyone?

Mä meen tänään töihin, tapaan mun uudet oppilaat ja niitten vanhemmat – koulun syyspiknikillä. Mä en oo yhtään hyvä tällaisissa ryhmätilaisuuksissa jossa on tarkoitus tutustua... mua hirvittää... Mä saan melekin paniikkokohtauksen kun mietin et tulee lämmin päivä ja siellä on kuitenkin niin lämmintä ettei mun henki kulje ja joudun istumaan sisällä ja... apua!!!! Mä olen tänään se uus ope toivotavasti onnistun näyttämään edes puoliksi niin rauhalliselta ja pätevältä kuin se M:n uusi ope eilen. Sit kun se koulu oikeesti alkaa ja mä opetan ei mua jännitä yhtään, mä vaan jännitän tällaisia puolihajanaisia massatapahtumia, etenkin kun oon aivan järjettömän huono ihmisten nimien kanssa... ja sit se kaikki tuntee apinan, apina ei ketään efekti...




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää