Siirry pääsisältöön

kohta on syksy

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua - ei ole, mutta me ollaan vikaa kertaa leikkimässä puistossa kesälomaperjantaina... seuraavan kerran sit ensi kesänä. Viralliseen syksyyn on vielä aikaa, liki kuukausi kai. Eilen satoi vettä ja tunnelma on tänään syksyinen. Ilmassa tuoksuu kosteus ja pilvisen päivän valo on toisenlainen. Mielessä asuu haikeus menneestä kesästä, se asuu siellä vaikka hyvin tietää että helteet jatkunee vielä viikkoja ja monen mielestä paras kesäkuukausista on syyskuu.






Tietää että kesä on ollut huikea kun veden valuessa alas taivaalta O ilmoittaa pelkäävänsä sadetta. Tietää että kesä on ollut aurinkoinen kun lauma ei enää ensimmäiseksi aamulla ilmoita haluavansa ulos. Tietää että kesä on ollut kuuma kun elohopea on kivunnut yli 28C:n  44:nä päivänä ja saman on ennustettu jatkuvan hamaan tulevaisuuteen... juuri nyt, perjantai-iltana kellon lähestyessä seitsemää, ulkona on 26C eikä yhtään tee mieli mennä siitä nautiskelemaan. Tietää että kesä on ollut oikea kesä kun salaa jo kaipaa syksyä.

Edessä on Labor Day –viikonloppu. Maanantaina pyhä ja kansallinen grillijuhla. Vielä viimeiset telttaretket ja ulkoilmabileet ennen koulujen alkamista ja laskeutumista arkeen. Huomenna synttäreille aamulla ja Kummitäti K:n ja Kummisetä M:n luo iltapäivällä... sunnuntaina grillausta meillä ja maanantaina, olemista kai vaan.


Kasvimaa tuottaa satoa, tomaatteja ja kurkkuja kahmalokaupalla... saadaan varmaan litra kirsikkatomaatteja päivässä, tänään keräsin seitsemän kurkkua, pienimmät jätin vielä kasvamaan. Tekee mieli leipoa omenapiirakka ja laittaa paahtopaisti uuniin, sytyttää kanelikynttilä ja kuvitella että ulkona on kylmä... ilmastointi kun pitää talon viileänä. Tule jo syksy... olen valmis, tänä kesänä saatiin viimekesä takaisin, korkojen kanssa. 



maastoratsastusta

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää