Siirry pääsisältöön

ryöstetty haaste

Kevennetään vähän tunnelmaa välillä. Siis ennen kuin palaan siihen tulevaan koulunalkuun ja muuhun arkiseen... Löysin tän haasteen Veeralta ja päätin napata sen itselleni, ihan vaan siksi et saisin edes itse nauraa itselleni ja sille epäluksukselle ja tavallisuudelle, tekin saatte nauraa ihan rauhassa jos yhtään naurattaa... Teemana oli siis hahmottaa itsensä brändien kauttaja Veeran versio on täynnä sitä ihanaa luksusta mihin tämä haaste oli tarkoitettu. 

Shoes: Dr Martens ja Sanitan puukengät
Sneakers: Vans
Jeans: Eddie Bauer - voi ostaa sovittamatta
T-shirt: Gap
Underwear: Soma Intimates, silleen vähän nypyttyneinä tai rispaantuneina
Bag: Dooney & Bourke – joululahja L:ltä
Wallet: Coach – joululahja L:ltä
Sunglasses: aviators by Ray Ban
Watch: Fossil
Jewelry: Etsy



TV: Samsung
Mobile phone: Lumia 920 - kai
Computer: joku Samsung, ihan hyvä se on ollut
Make-up: Bare Minerals, Bobbi Brown, Trish McEvoy
Face cream: 365 by Whole Foods Market – siis Pirkka
Deodorant: Joku paikallinen Rexona, Dove kai just nyt kun sattui olemaan tarjouksessa
Toothpaste: Colgate Sensitive
Shampoo/Conditioner: Everyday Shea – kätevästi litran pullossa



Soap: naamasaippua on taas se 365 by Whole Foods ja käsi saippua Mrs Meyers



Fragrance: Donna Karan Cashmere Mist
Mineral water: se mikä on tarjouksessa
Wine: Cabernet Sauvignon, yleensä joku halpa
Drink: Mojito
Bread: omasta uunista
Food: aasialainen tai all american
Ice-cream: Tillamook Raspberry White Chocolate Chip
Candy: suklaa
Bed: se mikä silloin oli Costcossa tarjouksessa, olisko Sealy
Sheets: Ikea
Hairdresser: omat sakset omissa käsissä
Evening paper: L kertoo mulle uutiset. Sängyssä saatan kurkata Ilta-Sanomia
Magazine: Kodinkuvalehti

Lisään taas yhden oman, koska koen sen määrittävän mua ihmisenä...

Auto: Ford F-150. Olen kasvanut BMW-Mercedes-Audi tyypistä luksustyökoneisiin





En tiedä saanko haastaa, kun muakaan ei haastettu... ryövätkää siis tekin ja pliis linkatkaa jos niistä tulee edes semisti hauskoja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän