Siirry pääsisältöön

rantasää jatkuu

Ilma on kuuma, päivä vietetty lähinnä rannalla – no palaverissa kirkolla ja klinikalla tietty, ja L:n autokuskina - ja pää kumisee tyhjää. En muista koska oisin viimeksi uinut niin kuin tänä kesänä... Tottuneesti olin aamulla siellä palaverissakin uima-asussa - TAAS. Ensivaikutelma on ikuinen? Uusien ihmisten mielissä mä siis oon joku himouimari.

Jokaisessa mahdollisessa ja puolimahdottomassa välissä mä tuijotan tätä syksyn kalenteripohjaa ja mietin et mitä pitää muuttaa ja vääntää ja kääntää ja et mihin ihmeen väliin mä toivon niitä M:n ja K:n ST-ryhmiä. Toivon et mun arvaukset pitää paikkansa ja M:n kouluvuoro on iltapäivisin ja et K hyväksytään erityisopetukseen ja et se on iltapäiväryhmässä. Iltapäivä on aamupäivää todennäköisempi, koska ip-ryhmä on periaatteessa vähemmän haluttu. Mun kannalta sillä ei oo väliä. Mietin koska koulupiirintyypit palaa lomilta ja koska me saadaan jotakin selvyyttä M:n koulunkäyntiin... Mihin se menee? Koska? Mihin aikaan? Onko kaikki päivät pidennettyjä, vai vaan osa? Koska K:lle saadaan testausaika?



MOPS palavereita pitäis tunkea sinne ja tänne, vajaa kuukausi aikaa alkuun ja kaikki on vielä ihan vaiheessa. Kai me tää vielä jotenkin raavitaan ja kaavitaan kokoon. Pienestä paniikista huolimatta olen innoissani. Meillä on hyvä ryhmä naisia kasaamassa tätä. Paljon tietotaitoa, osaamista ja intoa.

CB – se psykiatri – sanoi että lääkkeen vaikutuksen pitäis ruveta näkymään kohtuullisen nopeesti. Mä väittäisin että tämä päivä on sujunut keskimääräistä paremmin. Meillä on ollut vähemmän renaamista, vähemmän riitaa – ei lainkaan – ja M:n sietokyky muutokselle on ollut parempi. Myös syömisterapia meni tänään hyvin, muuten se tosin ei oo juur mitään syönytkään. En tiedä, ehkä tänään oli vaan tavanomaista parempi päivä kaikilla.


Huominen mennään matalalentoa. L on edelleen autoton – saa autonsa takaisin korjattuna huomenna – ja me lähdetään siis aamusta yhdessä. L töihin, M terapiaan, M terapiasta, lounaalle, M terapiaan, O terapiaan, M terapiasta ja koko ryhmä Lastensairaalaan nielurisalääkäriin ja sieltä hakemaan L ja sit L:n auto ja L kurssille... 


pojat lounaalla


mamman mussukka


kotona lapset valkkaili kuvastosta Halloween-asujaan...
toistaiseksi meille on tulossa lepakko, lohikäärme ja hämähäkkimies

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää