Siirry pääsisältöön

oikein hyvä lauantai

Tänään on taas pikapostauspäivä... aamusta myöhäiseen iltaan ollaan menty liki tauotta. Lääkitys aloitettiin eilen ja sen vaikutuksen näkymiseen menee joitakin päiviä. Henkinen askel on valtaisa, vaikka eihän tämä lääkärin sanoin ole mikään elinikäinen tuomio - katsotaan asiaa kuukausi kerrallaan. Silti se tuntuu isolta asialta... Eilisen iltapäivän synttäreillä oli myös M:n ope Ms Tiffany, ja juteltiin tilanteesta ja sain vahvistuksen Neuron ja CB:n näkemyksille. Vähintäänkin viivästytetään M:n koulunaloitusta parilla viikolla ja lääkitykselle on tosiaan ihan hyvä syy.

Aamulla nukuttiin M:n kanssa pitkään L:n huolehtiessa pojista. M:lla oli Neurolla testausaika yhdeltätoista ja sen jälkeen vähän jäähdyteltiin tilannetta puistossa. Oven läpi kuulin kuinka viisveeltä kysyttiin mikä on mikroskooppi ja miten se toimii... tavoitteena kai seurata ahdistuksen tasoa mahdottoman edessä.

aamulla hypittiin yhdellä jalalla


Ostin itselleni alesta uuden ”teltan” – kuvia myöhemmin. Lasten kanssa räjäytettiin pankki Gapin myymälässä. Ostettiin pojille koko syksyn ja talven vaatteet, ja M:llekin valtaosa kouluvaatteista. Oltiin kassalla ostosten kanssa kun myyjä kertoi et jos avataan heidän luottokortti saadaan -40% kaikista päivän ostoksista... kierrettiin vielä vähän lisää ja avattiin se kortti, maksettiin $390,  $620 arvoisista vaatteista.

pojille

M:lle



Lapset pääsi ekaa kertaa elämässään Mäkkäriin ja sai kokea Happy Mealin autuuden. Mä söi QP aterian ekaa kertaan yli kymmeneen vuoteen. Rasvan tuntuessa kitalaessa vielä tuntien jälkeen totesin ettei ihan heti tartte mennä uudestaan.





Illalla meillä oli naapurinpoika babysittaamassa kun käytiin L:n kanssa kahdestaan kävellen Pubissa kahdella ja lautasellisella juustoja...





Hyvä lauantai! 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää