Siirry pääsisältöön

oikein hyvä lauantai

Tänään on taas pikapostauspäivä... aamusta myöhäiseen iltaan ollaan menty liki tauotta. Lääkitys aloitettiin eilen ja sen vaikutuksen näkymiseen menee joitakin päiviä. Henkinen askel on valtaisa, vaikka eihän tämä lääkärin sanoin ole mikään elinikäinen tuomio - katsotaan asiaa kuukausi kerrallaan. Silti se tuntuu isolta asialta... Eilisen iltapäivän synttäreillä oli myös M:n ope Ms Tiffany, ja juteltiin tilanteesta ja sain vahvistuksen Neuron ja CB:n näkemyksille. Vähintäänkin viivästytetään M:n koulunaloitusta parilla viikolla ja lääkitykselle on tosiaan ihan hyvä syy.

Aamulla nukuttiin M:n kanssa pitkään L:n huolehtiessa pojista. M:lla oli Neurolla testausaika yhdeltätoista ja sen jälkeen vähän jäähdyteltiin tilannetta puistossa. Oven läpi kuulin kuinka viisveeltä kysyttiin mikä on mikroskooppi ja miten se toimii... tavoitteena kai seurata ahdistuksen tasoa mahdottoman edessä.

aamulla hypittiin yhdellä jalalla


Ostin itselleni alesta uuden ”teltan” – kuvia myöhemmin. Lasten kanssa räjäytettiin pankki Gapin myymälässä. Ostettiin pojille koko syksyn ja talven vaatteet, ja M:llekin valtaosa kouluvaatteista. Oltiin kassalla ostosten kanssa kun myyjä kertoi et jos avataan heidän luottokortti saadaan -40% kaikista päivän ostoksista... kierrettiin vielä vähän lisää ja avattiin se kortti, maksettiin $390,  $620 arvoisista vaatteista.

pojille

M:lle



Lapset pääsi ekaa kertaa elämässään Mäkkäriin ja sai kokea Happy Mealin autuuden. Mä söi QP aterian ekaa kertaan yli kymmeneen vuoteen. Rasvan tuntuessa kitalaessa vielä tuntien jälkeen totesin ettei ihan heti tartte mennä uudestaan.





Illalla meillä oli naapurinpoika babysittaamassa kun käytiin L:n kanssa kahdestaan kävellen Pubissa kahdella ja lautasellisella juustoja...





Hyvä lauantai! 


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää