Siirry pääsisältöön

nollasta sataan ja takaisin

Eilen ei ehtinyt, oltiin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen liikenteessä koko päivä... madallettuun tahtiin ja rauhallisin aktiviteetein, mutta oltiin kuitenkin. M:n ollessa Neurolla me käytiin jannujen kanssa hikoilemassa puistossa. Neuro kommentoi et M on niin yhteistyökykyinen, onhan se ja se on aina ollut osa koko ongelmaa... sama yhteistyökyky näkyi kahta tuntia myöhemmin lastenvaatekaupassa kun myyjä haluaa laittaa M:n rintaan sellaisen napin jossa luki jotakin. M hymyilee kohteliaasti ja antaa tätösen kiinnittää rintanapin kesämekkoon ja sit M kävelee mun luokse itkusilmässä kysymään et onko sen ihan pakko pitää sitä nappia... ei oo. Puolisen tuntia aiemmin mulla oli käsissäni viisvee prinsessa joka itkee ja potkii ja huutaa ja raivoaa kauppakeskuksen lattialla, koska vesipullossa oli ollut appelsiinimehua ja se tuoksui edelleen appelsiinille. Ohikulkevien ihmisten katseet oli sinällään mulle täysin yhdentekeviä, mutta sai mut taas miettimään et meidän normaali ei ehkä ole kaikkien muiden normaali.  M rauhoittui lopulta mun sylissä kun pidin oikein kovaa siitä kiinni ja keinuttelin. Se menee siis nollasta sataan ja takaisin hetkessä. Se on yhteistyökykyinen ja äärimmäisen miellyttämisenhaluinen ja sit se räjähtää.

poikien lounas - yäk! - molemmat kuitenkin söi

M:n lounas oli proteiinijuoma jonka pojat lopulta joi jälkkäriks


K on traumatisoitunut siitä et oon kahtena aamuna peräkkäin käynyt fysioterapiassa ja sit eilen illalla vielä ystävien kanssa ulkona syömässä. Eilen päivällä se jo kyseli et tuunhan mä takaisin. Oon selkeesti liian paljon näitten kanssa ja syksyn kouluputki tullee hyvään saumaan.


Niin et mitä mä halusin sanoa, en mitään... en kerinnyt eilen kirjoittamaan. Illalla oli ihanaa istua naisten kanssa puhumassa jostakin ihan muusta. 

illalla kotiin ajellessa liikennevaloissa mun vieressä oli tällainen ilmestys... avoauton - avonaisen katon - päällä tai sisällä iso kumivene, muutama bensakanisteri ja kylmälaukku ja kai jotain kalastusvälineitä...

Aamulla meillä oli hiljaista ja mua odotti kolme erilaista lasta erilaisissa puuhissaan... kukin oman luonteensa mukaan. Eka kuva kyllä meinas suistaa mut alkukantaiseen raivoon heti aamusta, mutta L onneksi hoiti tän tilanteen mun puolesta. L:n eka ajatus oli et kundi saa istua vaatehuonessa kunnes siivoaa mut oli lopulta auttamassa miestä sen jälkeen kun mä ystävällisesti kerroin lapsen isälle että K:lle ton tilan siivoaminen yksin on yhtä mahollista kuin se et mä juoksisin kylmiltäni maratonin. 

K oli vähän leikkinyt aamulla poikien vaatehuoneessa... kaikki mihin se oli suinkin vaan ylettänyt oli iloisessa sekasotkussa lattialla

M leikki omassahuoneessaan junilla...

...ja O teki alakerrassa palapelejä. Tää jannu on siirtynyt suoraan niistä ekoista palikkapalapeleistä - pallo palloon ja neliö neliöön - vähän isompiin 48 palan palapeleihin. Mihin se enää oikein tarttee sitä toimintaterapiaa?

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää