Siirry pääsisältöön

viimeinen maanantai

Istuin eilen illalla T:n kanssa viereisessä pubissa, sen kummemmin suunnittelematta käytiin ihan perinteisesti yhdellä. Mä kävelin pubiin ja T heitti mut kotiin, äkkiäkös tosta nyt puolitoistakilsaa kaljalle hilppasee... Teki hyvää, puhua menneitä ja tulevia, kesän kuulumisia ja syksyn suunnitelmia. Ihanaa aina saada istua ihan rauhassa ystävän kanssa.

Vähän aiemmin oltiin M:n, K:n ja Koiran kanssa traililla metsässä. M juoksi mäkeä alas, kompastui ja kaatui. Ei ehtinyt saada edes käsiä eteen ja K:n katsoessa kauhuissaan vierestä M sylki itkien maata suustaan veren valuessa jostakin, kai siitä heiluvasta hampaasta. Olin yllättynyt kun M halus kuitenkin jatkaa matkaa, syljeskeli loputkin neulaset suustaan, nappas mua kädestä ja näin jatkettiin – koko lenkki. Tänään sillä on naama kirjaimellisesti ruvella ja otsassakin mustelma.






Viimeiset päivät ennen koulujen alkua... viimeinen viikko kesäkoulua. Ensi viikolla alkaa syksyn aikataulut.
  • Huomenna aamulla tutustumaan kouluun, iltapäivällä tutustumaan opettajaan. Siinä välissä M:n toimintaterapian uudelleentestaukset.
  • Keskiviikkona vanhempainilta.
  • Torstaina taas tutustumaan kouluun, luokkaan ja opettajaan.
  • O:n kouluuntutustuminen on vasta ensiviikolla, K:n aikatauluista ei ole hajuakaan.

Reppu on hankittu, lounaslaatikko valmiina, kansio ostettu ja kaikki koulutarvikkeet listalta. Mietin mitä on unohtunut, pitääkö tilata lisää nimikointilappuja vai riittääkö noi mitä jo on... kirjeenvaihto Rva Enkelin kanssa jatkuu.

Terapiat on vaihdettu edes jonkinlaiseen syysaikatauluun, maanantaille, keskiviikolle ja torstaille.


Mä luulen että me ollaan valmiita, tai niin valmiita kuin nyt voi olla. 

Päästän Koiran ulos. Kuulen tömähdyksen metsästä, sen jälkeen rapinaa ja uuden tömähdyksen. Joku heittelee jotakin, pudottaa puista. Yritän kurkkia tekijää, Koirakin yrittää ja lopulta haukahtaa. Seuraavaksi kuulen vihaisen vihellyksen ja sen perään säksätyksen... Metsä/puuorava suuttuu Koiralle ja heittelee sitä vihaisesti viheltäen kävyillä. 

Kuva, Wikipedia


Pyykkivuori odottelee yläkerrassa selvittelijäänsä... on maanantai, yhden uuden ihmisen syntymäpäivä, onnea sinne kauas! Nauttikaa pienestä vaaleansinisestä unelmastanne...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...