Siirry pääsisältöön

yösyöttö

Eilen meillä oli jo paljon hiljaisempi tyttö. Kyllä se urheasti sen muropatukkansa söi, mutta jo kaukaa näki että se meni sisulla ja päättäväisyydellä. M ei valita, mitä kipeempi se on, sitä hiljaiempi siitä tulee ja eilen mulla istui koko päivän sylissä pieni, hiljainen keijukainen. Me katsottiin Autot ja me katsottiin Monsters Inc ja me katsottiin... mä nuokuin ja torkuin sohvalla prinsessa kainaloisessa. Välillä mittasin kuumetta ja esittelin kipukarttaa, vastaus oli aina sama – oranssi.

tumma oranssi


kipeä ja väsynyt



Ekan yön hoidin itse, me telttailtiin M:n kanssa ja herätyskello herätti kolmen tunnin välein antamaan lisää kipulääkettä. Ilma oli nahkea ja ulkona ukkosti. Koira haukkui tukahdutettua haukkuaan mun peiton alla jokaisella jyrinällä ja välillä O näki painajaisia, herätti K:n ja sit ne yhdessä pelkäs hämähäkkejä. Torkahtelin lyhyitä pätkiä ja palasin mielessäni ajassa viitisenvuotta taaksepäin, siihen aikaan kun meillä vielä asui yösyöttö. M söi vuorokauden ympäri - kahden tunnin välein - mikään ei auttanut pidentämään syöttöväliä ja seitsemän kuukauden kohdalla mä olin hermoraunio enkä osannut enää nukkua ollenkaan. Pojat taas oli hyvin nukkuvia pullolapsia ja vastuukin oli jaettu. Muistan kyllä sen öisen sähläyksen pullojen kanssa, mutta en yhtään niin ahdistavaa tunnelmaa kuin M:n ajalta. 

aamiainen


Tokaan leikkauksenjälkeiseen yöhön otettiin käyttöön jaettu vastuu... L hoiti klo 23. ja 02. ja mä hoidin 05. ja 08. lääkkeet. Kello on yhdeksän, L nukkuu edelleen. Otan uunista tuoreen leivän. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi11. elokuuta 2013 klo 11.34

    Ihana reipas toipilas :) sulla on mahtava asenne elämään ja blogiasi on mukava seurata. Terveisiä Suomesta!

    VastaaPoista
  2. Paula - Gone with the Gastons11. elokuuta 2013 klo 16.05

    Mmmm... onpas herkullisen näköinen leipä! Pikaista paranemista sinne!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää