joulupukki on tunnetila

”Grant kertoi koulussa ettei joulupukkia ole olemassakaan!” julistaa tuohtunut ekaluokkalainen astuessaan ulos koulubussista. Kysyin M:lta mitä se vastasi sille Grantille, ja M sanoi sanoneensa ettei halua enää puhua Grantin kanssa kun se on niin tyhmä. Autossa O yhtyy keskusteluun ja kertoo että Nathan oli sen koulussa sanonut sille ettei joulupukkia ole oikeesti. Mä kysyn mun laumalta mitä ne tästä asiasta tuumaa.

O pohtii ja toteaa että joulupukkia ei voi nähdä, joten se ei varmastikaan ole oikea. M lataa takaisin ja kysyy onko O koskaan nähnyt Jumalaa. O empii ja sanoo ettei ole. M jatkaa, ja kysyy eikö Jumalaakaan sitten ole olemassa. O miettii hetken ja toteaa että Jumala kyllä on vaikkei sitä voikaan nähdä, ehkä joulupukkikin siis on. Mä totean että ihan kuin Jumalakin, joulupukkia ei tosiaan voi nähdä, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se silti olisi olemassa.

Keskustelu jatkuu kaikkialla pyöriviin joulupukkeihin. Miksi ne näyttää kaikki ihan erilaisilta ja miksi niitä on kaikkialla? Eikö joulupukin pitäis olla kiireisenä johtamassa pajaa? K ratkaisee dilemman ja kysyy multa onko ne joulupukit kaikkialla ehkä kuitenki tonttuja jotka on pukeutuneet joulupukeiksi, jotta ne voi sit kertoa joulupukille mitä kukin on toivonut. Totean K:lle ja niille kahdelle muulle kuuntelijalle että epäilemättä asia on näin.

Jonakin päivänä ne ymmärtää että joulupukki on tunnetila. Sitä ei voi Nathan tai Grant tai kukaan muukaan riistää keneltäkään. Toistaiseksi joulupukki on kuitenkin elvytetty ja valmistautuu jakamaan lahjoja koko maailman lapsille.

Niin, ja onhan meillä Tonttu.