Siirry pääsisältöön

saman pöydän ääressä

On maanantai-ilta ja mä istun ravintolassa yhdeksän naisen kanssa. Me ei olla nähty aikoihin, tai siis ollaan nähty silleen nopeesti ja ohimennen, yhden yhtäällä ja toisen toisaalla. Kolmannen kanssa olen ollut meilikirjeenvaihdossa ja neljännen blogi on elämän suola.

Tontun aamiainen - spaghettia, karkkeja ja sokeria
Pitkästä aikaa me istutaan saman pöydän ääressä, tilataan pullo viinia ja muutama alkupala, hölistään ja jutellaan kuulumisia. Kolme on raskaana, neljäs, kolmas ja neljäs lapsi. Yksi niistä tietää saavansa neljännen pojan, toiselle selviää maanantaina, kolmas joutuu odottelemaan vielä kuukauden päivät. Sivussa tilataan ruokaa ja hälistään taas lisää. Lopulta meillä on kaikilla edessä ruoka ja seurue hiljenee.

Kuka lukee ruokarukouksen? Papin vaimo kieltäytyy ja sanoo että saa ihan virkansa puolesta tehdä tätä muutenkin. Kaksi papin tytärtä kieltäytyy myös kunniasta. Mä totean että julkinen rukoileminen on liian vaikeeta. Lopulta naapuri nousee ja rukoilee, kiittää siitä että saadaan taas pitkästä aikaa istua yhdessä iltaa, siitä että meillä on mahdollisuus. Aamenen kaikki lausuu yhdessä ja hälinä palaa pöytään. Haarukat kurottaa kokeilemaan muitten ruokia ja vertaillaan ja tilataan toinen pullo viiniä. Puhutaan yhden seurueen jäsenen kirkon kaaoksesta ja papin erosta, se on päässyt uutisiin laajemmaltikin, halutaan sisäpiirin kokemusta tilanteesta. Puhutaan perheistä ja lapsista, puhutaan elävistä ja kuolleista. Puhutaan omasta suhteesta Jumalaan, hyvästä ja huonosta, epäilyksestäkin. Keskustelu kulkee Jeesuksessa ja toisen rintojen kohotusleikkauksessa. Siinä sivussa mä pyydän yhdeltä sen plastiikkakirurgin tietoa, jotta voin käydä puhumassa abdominoplastiasta - sitten joskus. Samassa sillisalaatissa kulkee siis perheet, työt, lapset, avioliitot, seksi, kauneusleikkaukset ja Jumala. Käsi kädessä, ihan niin kuin elämässäkin, kaikki samassa kauniissa sekamelskassa.


Tonttu on lisännyt kuuseen meidän kaikkien pikkarit
Illan kuluessa me ollaan käsitelty mun irtisanoutumiset, kaikkien raskaudet, muutot ja muut päivän polttavat. Mä kerron koulun rukousryhmästä ja me puuhataan osan ryhmästä kanssa uutta raamattupiiriä. Kaikki uskoo ja kaikki epäilee, kukin omalla tavallaan ja tasollaan. Papin - kirkkoherran -  vaimo kapinoi muuttoa uuteen seurakuntaan, ikävöi vanhaa ja ikävöi meitä. Joskus muutama kymmenen kilometriä on maailman toisella laidalla. Toinen myöntää olevansa Jumalalle vihainen. Mä kerron tunteneeni olevani lähellä Jumalaa nämä kuukaudet sairaalassa. Silloinkin kun en ehtinyt kirkkoon ja kaksi muutakin myöntää että perhetilanteen ja muun elämän kaaoksessa on vaikeeta löytää aikaa jumalanpalvelukselle. Kaikki on tärkeitä, kaikki on aitoja, kaikki on omanlaisiaan. Kaikkien usko on omalaistaan ja silti ihan yhtä tärkeää, aitoa ja totta.

Tonttu syö pakastimessa jätskiä M:n kaulaliinaan kääriytyneenä

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää