silmälaseja, onnettomuuksia ja joulunhenki

Fredde - tästä päivästä eteenpäin L saa olla Fredde mun valistuneen ymmärryksen mukaisesti - kävi aamusta hammaslääkärissä puhdistuttamassa purukalustonsa joulukuntoon ja vetäytyi sen jälkeen yläkertaan kera puhelimen ja muutaman tietokoneen. Kahdesti me taidettiin törmätä siihen ennen iltaseiskaa, se oli ratkaissut sillä aikaa jonkun koko maapallon tietokonesysteemejä pyörittävän ongelman. Hyvä niin, tulkoon joulu, ja jatkukoon tietojenkäsittely koko maailmassa.

Me sen sijaan käytiin aamusta M:n kanssa silmälääkärissä, korjautettiin samalla – ilmaiseksi – rikkimenneet lasit, tilattiin uudet silmälasit M:n valinnan mukaan ja törmättiin samalla naapurin nuorikkoon, joka näemmä nykyään työskentelee meidän silmälääkäriasemalla. M oli innoissaan, ja nautiskeli suunnattomasti uusien lasien valinnasta. Allekirjoittanut oli vähän hämmentynyt kun rinsessa valkkas itselleen mutsinsa silmälasit, violeteilla sangoilla, mutta lasten koossa vaan. Silmälasit muuttui lukulaseista ainalaseiksi ja se huomioitiin valitsemalla ne itsestään tummentuvat aurinkolasilinssit, plussaa sillä on +1.75, enemmän kuin allekirjoittaneella ikänäköä.

nää on mun lasit, M saa samat OGI:n lasit violeteilla sangoilla

Uusia silmälaseja me juhlistettiin Starbusckissa todeten ettei siellä nykyään ole ainuttakaan herkkua jota meidän lauma vois syödä. Kaikessa, siis ihan kaikessa on maitoa... kysyn vaan, meidän lapsukaiset kun ei ole ainoita jotka ei voi tai halua käyttää maitotuotteita tai välttävät syystä tai toisesta maitoproteiinia. Onhan siellä piru vie otettu pähkinäallergisetkin ja gluteiinittomat huomioon!!!

Silmälääkärin jälkeen me rakennettiin legoista ravintola ja junatalli, ja syötiin luova lounas, josta joku ystävällinen vois – kiitos! – ojentaa mulle ystävällisesti sen vuodenmutsi pokaalin.

Iltapäivästä ne halua ajaa pyörällä puistoon, tai siis M ja K halus, O käveli. Puolisentuntia myöhemmin soitin ensin Freddelle ja pyysin sitä hakemaan meidät kun kynnelle kykenee, ja sen jälkeen neuvottelin lastenlääkäriaseman sairaanhoitajan kanssa M:n vammojen vakavuudesta. Otin lääkäriajan alkuillaksi ja peruutin sen tuntia myöhemmin jalan ollessa taas käyttökelpoinen.

jossakin kaukaisuudessa - vasemmalla - pinkki M

kipee...

kävelee nuoralla

oppii kiipeämään

kiipee lisää

...ja lisää

...ja vuoden valokuva, tässä se meinaan putoo...

Myöhemmin me katsottiin elokuvaa, O oppi makaamaan sohvan selkänojalla sisarustensa tavoin, ja me käytiin M:n kanssa kahdestaan ruokakaupassa ja ihailemassa jouluvaloja joulunhengen saatua selvästi henkisen yliotteen mun rakkasta tyttärestä. Joulunhengen yliote kun ilmenee jatkuvana riitelynä, kimakkana huutona ja jannujen kiusaamisena. Joulunhenkeä piti siis vähän ravistella ja lopulta me saatiin tilanne taas tasapainoon.

uusi taito on uusi taito, oli se miten vähäinen hyvänsä

M irtaantuu liiallisesta joulunhengestä askartelemalla

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena. Kaskadi

Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista