mä voitin, voitin, voitin!

Mä en koskaan voita mitään. Siis oikeesti mun onni, tai ehkä enneminkin epäonni on laajasti tunnettu käsite. Niin tunnettu että kaikki lapset pelaa mun kanssa mielellään lautapelejä koska ne tietää et ne voittaa kuitenkin – AINA. Oli sit kysymys Candylandistä tai Kimblestä tai Tarinapelistä tai Sorrystä, mä en voita koskaan. En voita bingossa sen enempää kuin noppapeleissäkään, en vaikka sen voittamisen pitäis periaatteessa olla ihan puhdasta todennäköisyysmatikkaa. Ei ole, mä en voita – ikinä. Mitään. En edes enää osallistu arpajaisiin, saati osta lottokuponkia, kun hukkaan menee nekin rahat. Lasten kanssa kyllä pelaan, siitä ilosta että ne saa voittaa ja vielä ihan puhtaat jauhot pussissa.

Keskiviikkoiltana me istuttiin taas M:n kanssa lattialle pelaamaan Sorrya. Aiemmin päivällä kumpikin jannuista oli peitonnut mut samaisessa pelissä jossa tarvitaan vähäisen taktikoinnin lisäksi pääasiallisesti sitä onnea mitä mulla ei löydy. Totesin M:lle että mä ajattelin tällä kertaa voittaa. Voitin ekan pelin, ja tuijotin pelilautaa epäuskoisena. Kuinka monta kertaa mä olen hävinnyt vielä silloinkin kun voitto on jo huulilla, melkein fikassa. Sit voitin tokan pelin. Sen jälkeen M se halus mun punaiset nappulat ja valkkas mulle keltaiset tilalle. Voitin taas. M oli sitä mieltä et mä sekoitan ne kortit jotenkin itselleni edullisesti ja pakan sekoittamisesta tuli L:n tehtävä. L liittyi peliin ja mä voitin pelin kahdesti ja sit vielä kerran kahdestaan L:llää vastaan. L totes ettei se aio enää koskaan pelata tätä peliä mun hihkuessa riemusta siinä vierellä.

Torstaina iltapäivällä kurkkasin blogistaniaan ja hetken aikaa kesti ennen kuin mun tajuntaan iskeytyi että olin voittanut – TAAS. Tällä kertaa Myssyn ValeäidinMyssyarvonnassa. Olin jo suorastaan epäuskoinen. Eihän mulle tapahdu tällaista. Oikeesti. Ei tapahdu. Hain M:n koulusta ja esittelin sille kuvaa mun voitosta. M katsoi mua hämmentyneenä, siis miten niin voitit? Mitä sä tarkoitat? Selitin että siis voitin arvonnassa. Edelleen se katsoi mua epäuskoisena ja pyysi että selittäisin et miten se on mahdollista. En tiedä, joku onnenkantamoinen.

Voitin lautapelin vielä kahdesti torstai-iltana. Siihen se sitten loppui. Kuu tai tähdet tai maanvetovoima oli siirtynyt taas takaisin raiteelleen. Oli muuten huikeat puolitoista vuorokautta. Ja ihan parhautta että kaikesta mahdollisesta onnistuin kaikkien niitten lautapelien lisäksi voittamaan itselleni näin mahtavan suomalaisen myssyn! Käykääpä ihailemassa itsekin Myssyfarmilla. Mä tiedän jo nyt et tästä tulee taas se aitemi josta multa ventovieraat kyselee et mistä niitä saa... No Suomesta tietty!