Siirry pääsisältöön

tule joululoma jo

On maanantaiaamu. Olen taas kerran pakannut kolme reppua, laittanut kolmet eväät, sukinut ja harjannut, patistanut ja muistuttanut, vetänyt vessan kahdesti sen jälkeen kun joku muu ei muistanut. Olen paistanut vohveleita ja kuullut että ne on pahoja. Olen saattanut kaksi lasta koulubussiin ja pakannut yhden isänsä autoon. Olen etsinyt silmälaseja sen kanssa joka ne hukkasi – taas. En löytänyt. Lapsen lohdutuksen sanat; ”Äiti, ei se mitään. Mä nään oikein hyvin jos ei tartte tehdä matikkaa tai lukea”  kirvoitti miltei sen nielaistun karjaisun. Tyydyin kysymään että mitä se kuvittelee siellä koulussa tekevänsä ja sain vastaukseksi; ”Ai joo”. Olen ottanut vastaan maanantaiahdistusta siltä joka toimii elämässään muutenkin kolmannesnopeudella, ja joka ei ehdi koskaan – ainakaan maanantaisin – yhtään mihinkään. Se ei halunnut mennä kouluun, ainakaan isänsä kyydillä, eikä oikeastaan muutenkaan. Se ei halunnut pukea eikä laittaa kenkiä eikä oikeastaan mitään muutakaan. Sanoinko jo että aamiainen oli pahaa? Viisi yötä lasten joululoman alkuun, kymmenen jouluun – tule joululoma kultainen.

Vihdoinkin saan juoda kupin kahvia rauhassa. Istun ja nautin aamusta huolimatta siitä että yläkerrassa vallitsee pyykkikaaos, jannujen lounaat odottaa pakkaamistaan, ekojen joulujuhlien pikkuleivät pitää asetella nätisti esille, suihkussakin tarttis käydä ja näyttää taas nätiltä. Nyt on mun aamuhetki, onni on tässä.

sunnuntaiherkkua

Eilen me leivottiin pipareita, kaupan valmiista taikinasta kun tajusin et siinähän ei ole maitoa, ja me koristeltiin ne piparit ja mä poltin kolme sormea tehdessäni hirsimökkiä pretzeleistä. Oli sunnuntai ja me syötiin yhdessä fondueta. Kävin mä kampaajallakin.



onni on Seattlen talvi










Lauantaina juhlittiin ystävien kanssa, talo täyttyi ihmisistä ja iloisesta puheensorinasta. Ystävät on suuri siunaus. Meidän joulujuhlat oli ennen perinne. Sit syntyi kolme lasta ja perinteet siirrettiin komeroon vaippojen ja uhmakohtausten tieltä. Onneksi lapset kasvaa ja vanhat perinteet voi kaivaa taas esiin komerosta.




ihana synttärilahja, kiitos Kummitäti T

kiitos Taideope! Tää on niin suloinen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi