Siirry pääsisältöön

tule joululoma jo

On maanantaiaamu. Olen taas kerran pakannut kolme reppua, laittanut kolmet eväät, sukinut ja harjannut, patistanut ja muistuttanut, vetänyt vessan kahdesti sen jälkeen kun joku muu ei muistanut. Olen paistanut vohveleita ja kuullut että ne on pahoja. Olen saattanut kaksi lasta koulubussiin ja pakannut yhden isänsä autoon. Olen etsinyt silmälaseja sen kanssa joka ne hukkasi – taas. En löytänyt. Lapsen lohdutuksen sanat; ”Äiti, ei se mitään. Mä nään oikein hyvin jos ei tartte tehdä matikkaa tai lukea”  kirvoitti miltei sen nielaistun karjaisun. Tyydyin kysymään että mitä se kuvittelee siellä koulussa tekevänsä ja sain vastaukseksi; ”Ai joo”. Olen ottanut vastaan maanantaiahdistusta siltä joka toimii elämässään muutenkin kolmannesnopeudella, ja joka ei ehdi koskaan – ainakaan maanantaisin – yhtään mihinkään. Se ei halunnut mennä kouluun, ainakaan isänsä kyydillä, eikä oikeastaan muutenkaan. Se ei halunnut pukea eikä laittaa kenkiä eikä oikeastaan mitään muutakaan. Sanoinko jo että aamiainen oli pahaa? Viisi yötä lasten joululoman alkuun, kymmenen jouluun – tule joululoma kultainen.

Vihdoinkin saan juoda kupin kahvia rauhassa. Istun ja nautin aamusta huolimatta siitä että yläkerrassa vallitsee pyykkikaaos, jannujen lounaat odottaa pakkaamistaan, ekojen joulujuhlien pikkuleivät pitää asetella nätisti esille, suihkussakin tarttis käydä ja näyttää taas nätiltä. Nyt on mun aamuhetki, onni on tässä.

sunnuntaiherkkua

Eilen me leivottiin pipareita, kaupan valmiista taikinasta kun tajusin et siinähän ei ole maitoa, ja me koristeltiin ne piparit ja mä poltin kolme sormea tehdessäni hirsimökkiä pretzeleistä. Oli sunnuntai ja me syötiin yhdessä fondueta. Kävin mä kampaajallakin.



onni on Seattlen talvi










Lauantaina juhlittiin ystävien kanssa, talo täyttyi ihmisistä ja iloisesta puheensorinasta. Ystävät on suuri siunaus. Meidän joulujuhlat oli ennen perinne. Sit syntyi kolme lasta ja perinteet siirrettiin komeroon vaippojen ja uhmakohtausten tieltä. Onneksi lapset kasvaa ja vanhat perinteet voi kaivaa taas esiin komerosta.




ihana synttärilahja, kiitos Kummitäti T

kiitos Taideope! Tää on niin suloinen


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää