Siirry pääsisältöön

hyvää joulua rakkaat lukijat!



Kommentit

  1. Ihan huippu blogilöytö, ilmoittaudun ilolla lukijaksi. :) Ensinnäkin sain ihanaa vertaistukea lukiessani arjestasi erityislasten vanhempana. Meillä on 8-vuotiaalla pojalla just tutkimukset menossa, että missä mättää. Normimeininkiä hänen kanssa ei todellakaan ole. Eka diagnoosi jo saatu psykan puolelta, mutta luulen etta neurologisellakin puolella jotain on... Neljä muutakin lapsukaista löytyy. Muut on ihan jees, mutta 3,5-vuotiaasta alkaa löytyä tuttuja piirteitä. Hmmm..... ;)
    Toisekseen blogiisi tuo ihanan mausteen se, että asut Amerikassa. Omia rakkaitani (vanhemmat, sisaruksia, sukua...) asuu sielläpäin liuta ja sitä kautta oon ihastunut itekkin maahan.

    Rentouttavaa ja nautinnollista joulunaikaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana hyvänmielen kommentti. Kiitos ja ihanaa joulua!

      Poista
    2. Niin ja vielä... voimia siihen raskaaseen selvittelyvaiheeseen.

      Meillä diagnooseista on ollut ihan valtavasti "iloa" kun ollaan niitten myötä pystytty hakemaan itsellekin tietoa ja sitä kautta myös ymmärrystä lasta kohtaan. Kannustan aina jokaista joka vähänkin miettii näitä asioita viemään laspen ongelmia rohkeasti eteenpäin ja hakemaan aupa.

      Poista
  2. Hyvää Joulua! Ja suuret kiitokset blogistasi, joka tuo vuoden jokaiselle päivälle iloa ja ajatuksia. Onnellista Uutta Vuotta myös! Olkoon vuosi 2015 yhtä ihana kuin tämä kulunutkin - elämänmakuinen siis. Terkut Haartman instituutista, jossa käyn töissä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jutta! Hyvä kun pidät yllä suomalaisen lääketieteen perinnettä. Vuosi 2014 oli hyvä vuosi, toivottavasti 2015 tulee tosiaan olemaan yhtä hyvä, ihana ja elämänmakuinen - myös siellä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...