Siirry pääsisältöön

neljäntenä adventtina

Neljäntenä adventtina meillä luettiin O:n toivomuksesta varmaan ekaa ja vikaa kertaa ruokarukous. Kaikki alkoi siitä että L oli puolihuolimattomasti sattunut ristimään kätensä. O tarttui hetkeen ja päätti lausua rukouksen.

Neljäntenä adventtina pappi puhui toivosta, ja meidän porot ja kirkon joulupaidasta kohteliaasti kieltäytynyt punamekkoinen tyttönen lauloivat kymmenien – tai ehkä sadan – muun lapsen kanssa kirkossa.



M ja toinen epäonnen mekko

Neljäntenä adventtina kirkossa sai ottaa valokuvia poron kanssa, ja mä oli ainoa jonossa seisovista joka oli nähnyt poroja myös luonnossa.





Neljäntenä adventtina M:n ratkennut mekko palautettiin kauppaan ja otettiin tilalle kympillä kaksi arkikäyttöön sopivampaa mekkoa. Tämänpäiväinen mekko oli jo toinen kappale samasta mekosta, eka ratkes samasta kohtaa kuin toinenkin ja myymäläpäällikkö totes anteeksipyytäen ettei me oltu ainoita joilla oli ollut tän vaatekappaleen kanssa vastaavia ongelmia ja että tehtaalla mietitään jo mistä moinen johtuu. Peek panostaa laadukkaisiin lastenvaatteisiin eikä rikkimennyt vaate edusta sitä mitä brändi haluaa itsestään kertoa. Meillä on pojilla Peekin paitoja ja shortseja, jotka on kolmatta vuotta käytössä. 

Neljäntenä adventtina M ja O kävi parturissa, O elämänsä ensimmäistä kertaa. O itki ja M halus leikata hiuksensa kerroksittain. O ei itkenyt raivokkaasti ja kapinoiden, vaan O:n poskelle vierähti ensin yksi ja sitten toinen hiljainen kyynel. Mä otin sitä kiinni kädestä ja lopulta me päästiin konsensukseen siitä et leikataan vaan niin vähän ettei sitä edes huomaa. Viimeiseksi parturi suihkautti sen hiuksiin surffarisuihketta. M sai kerroksensa ja L totesi huokaisten et seuraavaksi se varmaan keksii haluta raitoja.

M:lla päällä toinen uusista mekoista




Neljäntenä adventtina kinkku vaihdettiin suolakylvystään raikkaaseen, puhtaaseen veteen ja me avattiin pullo parempaa punaviiniä. Keittiössä on kolme kulhollista ruislimpputaikinaa lepäämässä huomiseen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...