Siirry pääsisältöön

on ne - kaksosia

Onhan ne kaksoset, mutta alusta saakka me ollaan yritetty olla niputtamatta niitä samaan pakettiin. Niitä on syntymästä saakka yritetty tukea olemaan yksilöitä, kaksi poikaa - sisarukset - oikeus olla ihan omansa. On ne - kaksosia. On ne molemmat poikiakin, mutta niillä on omat tyylit ja vaatteet ja systeemit. On ne kaksoset ja silti niillä on erilaiset tukat. On ne kaksosia ja ne käy kumpikin eri koulua. K on nopea, O hidas - kaikessa. K hyppii, juoksee kiipeilee. O ottaa iisisti sohvalla. K raivoaa, kirkuu ja kiukkuaa. O ei oo kai koskaan saanut julkista raivaria, ja ne vähemmän julkisetkin on sormilla laskettavissa. On ne kaksosia ja ne kutsutaan toisinaan eri synttäreille ja ne menee sinne ihan itsekseen. Jos jomman kumman kaverin vanhempi kutsuu molemmat sanon että vain se varsinainen kutsuttu tulee.  K tykkää samasta musasta kuin L, O kuuntelee autossa Sibbeä mun kanssa ja pyytää mua vääntämään volaa suuremmalle. Yks syö sushia ja kasviksia, toinen pihvin. Joululahjaksi K haluaa Legoja. O haluaa HexBugin. Onhan ne – kaksosia.




Aamulla O seisoo kuistilla ja vilkuttaa K:lle. Kun K hyppää ulos bussistaan se kysyy mennäänkö me jo pian hakemaan O. On ne – kaksosia. Ne on vähän eksyksissä ilman toisiaan. Puheterapiassa puheterapeutti huomauttaa erikseen että jannut päättää toistensa lauseet, niin kuin vanhempi aviopari. On ne – kaksosia. Lounaalla K syö O:n leivän ja O syö K:n mandariinin. Autossa ne haluaa mun puhelimen, K haluaa ottaa valokuvan O:sta. Si ne vaihtaa ja O ottaa kuvan K:sta. On ne – kaksosia. Ne leikkii yläkerrassa keskenään. Se sotkee yhdessä ja siivoaa yhdessä. Ne käy kylvyssä yhdessä. On ne – kaksosia. Illalla ne käpertyy saman peiton alle ja toinen kuiskaa toiselle ettei sen tartte pelätä, ei koska se on siinä, ihan vieressä. Vahtimassa sen toisen unta.





K kuiskaa mun korvaan; ”mamma, tiedätkö mitä? On ihan parasta koko maailmassa kun on oma kaksonen. Ei koskaan tarvitse olla yksin.” Äidin sydän sulaa. On ne - kaksosia.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...