Harva meistä
suomalaisista ajattelee äänioikeutta sen kummemmin. Se nyt vaan on sellaista
mikä jokaisella on vähän kuin syntymäoikeutena ja riittinä aikuisuuteen. Ehkä
juuri siksi, jättää kolmannes suomalaisista äänestämättä - syystä tai toisesta.
Koetaan ettei omalla äänellä ole merkitystä tai ehkä ajatellaan jopa että
äänestämättä jättäminen on omalla tavallaan ääni sekin.
Onko äänestämättä
jättämisessä ehkä kysymys myös siitä että suomalainen onnela on sen verran
tasainen että kaikki on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin, äänesti tai ei? Loppupeleissä
vasen ja oikea ovat kumpikin kohtuullisen maltillisia ja leikkivät ihan nätisti
keskenään. Suomessa suomalaisilta ei myöskään kysytä mielipidettä useimpiin
päätöksiin vaan päätökset tekevät suomalaisten puolesta kansanedustajat.
Oman kokemuksen
mukaan suomalaiset suhtautuvat kuitenkin äänestämiseen vakavuudella ja Suomessa
äänestetäänkin enemmän kuin monessa muussa maassa onhan suomen äänestysvilkkaus
sijalla yhdeksän koko maailmassa. Minulle äänestäminen on aina ollut
kunnia-asia ja kansalaisvelvollisuus.
Äänioikeuteen,
tai itseasiassa siihen ettei sitä yhtäkkiä olekaan, törmää tosissaan oikeastaan
ensimmäistä kertaa muuttaessaan ulkomaille, toiseen maahan, paikkaan missä et
ole oikeutettu äänestämään. Eihän se nyt niin iso juttu ole jos asut maassa
vuoden tai kaksi, mutta entä kun vuodet vierivät ja haluaisit vaikuttaa oman
maasi asioihin mutta et saa? Kenestä tulee kuvernööri, entä kansanedustaja tai
presidentti? Naapurustossasi äänestetään uuden koulun rakentamisesta mutta
sinulta ei kysytä - et ole kansalainen. Entä pitäisikö tuloveroa laskea vai
nostaa? Rakentaa uusi moottoritie? Kaupunkijunarata? Katsot vierestä ja toivot
että sinulla olisi oikeus vaikuttaa niihin asioihin jotka väistämättä kuitenkin
vaikuttavat sinun elämääsi.
Sain Yhdysvaltain
kansalaisuuden syksyllä 2009 ja olen ehtinyt äänestämään monen monituista
kertaa. Olen nähnyt läheltä vaalivuosia ennen ja jälkeen äänioikeuden,
haaveillut äänestämisestä ennen kuin sain äänestää. Vaaleja on tullut ja mennyt
mutta tämä vuosi on monella tapaa poikkeuksellinen. Äänestysvilkkaus on ollut
suurempaa kuin vuosiin ja jo pelkästään ennakkoäänestyksessä ehdittiin antaa
miltei 100 miljoonaa ääntä, se on jotakuinkin 72% kaikista 2016 vaaleissa annetuista
äänistä. Nämä vaalit otetaan tosissaan. Ensimmäistä kertaa myös some täyttyi
kuvista joissa äänestyslipuke tiputetaan keräyslaatikkoon ja sinäkin aamuna kun
tiputin auton ikkunasta sinne laatikkoon meidän lipukkeet oli kaupungintalon
edustalla hitaasti liikkuva jono autoja - äänestämässä.
Äänioikeus on
siis todellakin oikeus. Olen kiitollinen siitä että minä saan oman ääneni
kuuluviin ja olen mukana tekemässä päätöksiä, oli lopputulos sitten mieluinen
tai ei.
Kommentit
Lähetä kommentti