Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - äänioikeus


 

Harva meistä suomalaisista ajattelee äänioikeutta sen kummemmin. Se nyt vaan on sellaista mikä jokaisella on vähän kuin syntymäoikeutena ja riittinä aikuisuuteen. Ehkä juuri siksi, jättää kolmannes suomalaisista äänestämättä - syystä tai toisesta. Koetaan ettei omalla äänellä ole merkitystä tai ehkä ajatellaan jopa että äänestämättä jättäminen on omalla tavallaan ääni sekin.

 

Onko äänestämättä jättämisessä ehkä kysymys myös siitä että suomalainen onnela on sen verran tasainen että kaikki on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin, äänesti tai ei? Loppupeleissä vasen ja oikea ovat kumpikin kohtuullisen maltillisia ja leikkivät ihan nätisti keskenään. Suomessa suomalaisilta ei myöskään kysytä mielipidettä useimpiin päätöksiin vaan päätökset tekevät suomalaisten puolesta kansanedustajat.

 

Oman kokemuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat kuitenkin äänestämiseen vakavuudella ja Suomessa äänestetäänkin enemmän kuin monessa muussa maassa onhan suomen äänestysvilkkaus sijalla yhdeksän koko maailmassa. Minulle äänestäminen on aina ollut kunnia-asia ja kansalaisvelvollisuus.

 

Äänioikeuteen, tai itseasiassa siihen ettei sitä yhtäkkiä olekaan, törmää tosissaan oikeastaan ensimmäistä kertaa muuttaessaan ulkomaille, toiseen maahan, paikkaan missä et ole oikeutettu äänestämään. Eihän se nyt niin iso juttu ole jos asut maassa vuoden tai kaksi, mutta entä kun vuodet vierivät ja haluaisit vaikuttaa oman maasi asioihin mutta et saa? Kenestä tulee kuvernööri, entä kansanedustaja tai presidentti? Naapurustossasi äänestetään uuden koulun rakentamisesta mutta sinulta ei kysytä - et ole kansalainen. Entä pitäisikö tuloveroa laskea vai nostaa? Rakentaa uusi moottoritie? Kaupunkijunarata? Katsot vierestä ja toivot että sinulla olisi oikeus vaikuttaa niihin asioihin jotka väistämättä kuitenkin vaikuttavat sinun elämääsi.

 

Sain Yhdysvaltain kansalaisuuden syksyllä 2009 ja olen ehtinyt äänestämään monen monituista kertaa. Olen nähnyt läheltä vaalivuosia ennen ja jälkeen äänioikeuden, haaveillut äänestämisestä ennen kuin sain äänestää. Vaaleja on tullut ja mennyt mutta tämä vuosi on monella tapaa poikkeuksellinen. Äänestysvilkkaus on ollut suurempaa kuin vuosiin ja jo pelkästään ennakkoäänestyksessä ehdittiin antaa miltei 100 miljoonaa ääntä, se on jotakuinkin 72% kaikista 2016 vaaleissa annetuista äänistä. Nämä vaalit otetaan tosissaan. Ensimmäistä kertaa myös some täyttyi kuvista joissa äänestyslipuke tiputetaan keräyslaatikkoon ja sinäkin aamuna kun tiputin auton ikkunasta sinne laatikkoon meidän lipukkeet oli kaupungintalon edustalla hitaasti liikkuva jono autoja - äänestämässä.

 

Äänioikeus on siis todellakin oikeus. Olen kiitollinen siitä että minä saan oman ääneni kuuluviin ja olen mukana tekemässä päätöksiä, oli lopputulos sitten mieluinen tai ei.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...